Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnissaan suomalaisesta poliittisesta korruptiosta. Kirjoituksessa hän käsittelee myös presidenttiyttä.
– Tapasin kesällä 5-vuotiaan tytön eräässä tilaisuudessa. Kysyessäni, mitä hän haluaa tehdä isona, vastaus oli selvä: ”Haluun olla presidentti”. Asia selvä ja Suomessa se on myös mahdollista. Ainakin mahdollisuus siihen pitää olla olemassa, tasavaltaisena syntymäoikeutena. Olemmehan maa, jonka perustuslaissa lukee, ettei kansalaisia saa asettaa eriarvoiseen asemaan. Tuemme opintoja ja opiskelua verovaroin. ideaalina pitäisi olla, että lapsemme pääsevät meitä pidemmälle, Mika Aaltola toteaa.
– Presidentiksikin pääsee myös puolueiden ulkopuolelta. Jos väylään tytölle tai pojalle avautuu mahdollisuus, se on kannustamisen arvoista. Vastasin, että ”hienoa, niin sitä pitää”.
– Vaikka reitti olisi miltei mahdoton, siihen on hyveellistä pitää rohtunen mahdollisuutta yllä. Kaikki muu olisi omituista ja anti-tasavaltalaista. Ainakin rohtunen toivoa on hyvä jättää, kun vastaa ihmisten haaveisiin. Se liittyy kansalliseen hyveeseemme, vapauteen.
Hän käsittelee myös ”strategisesti” äänestämistä ja sanoo sen olevan ”yksi tapa reformoida suomalaista poliittista järjestelmää”.
– Suomessa on paljon suoraselkäisiä ehdokkaita, joiden tiedetään vastustavan sulle-mulle-meininkiä, poliittisia virkapaketteja, joilla sivuutetaan hakijoiden objektiiviset ansiot, Aaltola katsoo.
– Ei kannata niinkään kiinnittää huomiota puolueeseen, vaan itsenäiseen ajatteluun kykenevään ehdokkaaseen, joka seisoo Suomen edun takana, sisäistä ja ulkoista korruptiota vastaan.
Mika Aaltolan mukaan ”keskeistä on huomioida politisoituneen hallinnon pitkäaikaista suunnittelua heikentävä taipumus miettiä liiaksi vaaleja ja vaalikausia strategisina prioriteetteina”.