Turun yliopiston yleisen valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen kirjoittaa Nykypäivässä otsikolla Syy pieneen huoleen. Hän viittaa Göteborgin yliopiston V-DEM -instituutin tutkimukseen, joka kertoi demokratian tilan heikentyneen 24 maassa parissa vuodessa ja vain saman verran maita ottaneen edistysaskeleita.
Demokratian tilaa oli arvioitu vaalien vapaudella, ihmisoikeuksien toteutumisella, yksilönvapauksilla ja mahdollisuudella osallistua poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Myös taloudellista tasa-arvoa kuvaavia mittareita ja mahdollisuus saada koulutusta ja terveydenhoitoa olivat mukana.
– Suomen osalta raportti on myönteinen, vaikkakin kansalaisten heikentynyt poliittinen aktiivisuus kävi ilmi myös tässä tutkimuksessa. Pieni miinus siis siitä. Pitäisikö meidän olla huolissaan? Tuskin, sanovat optimistit. Osallistumisen heikentyminenhän kertoo vain tyytyväisyydestä ja siitä, ettei asioita ole tarpeen muuttaa, Elina Kestilä-Kekkonen toteaa.
– Ehkä kuitenkin hieman, sanovat pessimistit, sillä osallistumattomuus voi myös indikoida olemassa olevien vaikutuskanavien tehottomuutta politiikan suunnan muuttajana. Demokratiainnovaatioita, kuten kansalaisraateja, osallistuvaa budjetointia ja kansalais- ja kuntalaisaloitejärjestelmiä on tarjottu ratkaisuksi jälkimmäiseen pulmaan. Ne kuitenkaan tuskin ratkaisevat suomalaisen demokratian hälyttävintä ongelmaa, osallistumisen eriarvoistumista, sillä osallistuminen tapaa kumuloitua.
Professorin mukaan onkin raapaistava suomalaisen demokratian tilaa hieman pintaa syvemmältä.
– Olisiko poliittisesta luottamuksesta demokratian laadun mittariksi? Sen suhteenhan Suomi pitää kärkisijoja yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa: keskimäärin suomalaiset katsovat poliittisen järjestelmän toimivan heidän odotustensa mukaisesti.
Demokratian ihanne hänen mukaansa olisi poliittisen järjestelmän toiminnan tunteva kansalainen, joka osaa navigoida järjestelmässä, suhtautuu siihen kriittisesti ja löytää itselleen tehokkaimmat vaikutuskanavat.
– Kuitenkin juuri näillä indikaattoreilla väestöryhmien väliset erot repeävät. Eduskuntavaalitutkimuksen 2015 mukaan naisista vain noin puolet uskoo omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa politiikassa, samoin ammatillisen koulutuksen tai sitä alemman omaavat. Vastaavat osuudet ovat miehillä kaksi kolmasosaa ja yliopistokoulutuksen saaneilla neljä viidesosaa.
– Laatuongelmat nousevat vielä selvemmin esiin tarkasteltaessa sitä, missä määrin kansalaiset kokevat ymmärtävänsä politiikkaa. Kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu tämän mittarin osalta häntäpäähän.
Kestilä-Kekkosen mukaan tulosta tekisi mieli vähätellä ja selittää suomalaisten oletetulla kansallisella vaatimattomuudella, mutta se tuskin selittää väestöryhmien eroja erityisesti koulutuksen suhteen.
– On ehkä oltava ainakin hieman huolissaan siitä, miten pitävä kansalaisten ote on kansanvallan ruorissa, hän katsoo.