Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) vieraili viime viikolla Indonesiassa. Vierailu oli sikäli merkittävä, että Kiurusta tuli ensimmäinen opetusministeri, joka on vieraillut tässä maailman neljänneksi kansoitetuimmassa maassa.
Vielä tärkeämpää oli, että Kiuru kävi järjestelemässä suomalaiselle koulutukselle vientiä. Hän esitteli Pisa-palkittua koululaitostamme, opettajankoulutusta ja pelifirmojen kehittämiä oppimispelejä.
– Koulutusviennin markkinat ovat valtavat, jos mahdollisuus osataan hyödyntää, Kiuru totesi.
Samaan aikaan kotimaassa: Turkulainen opettaja Maarit Korhonen kertoo blogissaan, miten hän yritti järjestää itselleen sijaista kuukauden pituisen virkavapaan ajaksi.
Koska Korhosen kuudesluokkalaiset olivat innostuneita englannista, Korhonen sopi erään englanninopettajan kanssa sijaisuudesta. Tämä oli opettanut muun muassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa, mutta osasi verraten hyvin suomeakin. Oppilaat ja vanhemmat olivat innoissaan.
Turun kaupungille sijaisuus ei käynyt. Syy oli, että Suomessa oppilaita komennetaan kunnon suomella.
Syntyy kuva juridiseen saivarteluun taipuvaisesta koululaitoksesta, jossa byrokraatin etu ohittaa koululaisen edun. Tällainenko on se vientituote, jota Kiuru haluaa myydä aasialaisille?
Kannattaa myös muistaa, että jos Suomesta halutaan ylipäänsä viedä jotain, valtio ei ole aina paras taho toimimaan vientiorganisaationa. Vientiyritykset hallitsevat viennin paremmin. Koulun viennin osaisi parhaiten yksityinen koulu.
Suomessa yksityiskoulun perustaminen on verraten vaikeaa, kun taas Ruotsissa se on jo parikymmentä vuotta ollut selvästi helpompaa.
Ongelmiakin on koitunut, mutta suositut yksityiskoulut ovat pakottaneet julkiset koulut parantamaan opetustaan. Toinen hyöty on ollut, että ruotsalaisia yksityiskouluja on perustettu Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.
Jos siis suomalaista koulua halutaan viedä, ehkä tänne pitäisikin perustaa yksityiskouluja, joita niiden omistajat voisivat omalla riskillään myydä myös muualle maailmaan. Miksei valtiokoulukin voi olla hyvä vientituote, kunhan siitä tuuletetaan valtion tuoksu pois.
Ruotsin malliin on Suomessa vielä pitkä matka, niin pyhä on meille julkisen vallan ylläpitämä ja hallitsema koulu. Onko silti liikaa pyydetty, että jos yksi opettaja oman innostuksensa ajamana haluaa järjestää oppilaille ilmaisen kielikurssin, hän saa sen tehdä?