Taas on tunnuttu missaavan mahdollisuus asiapitoiseen Nato-keskusteluun. Kyse on tietenkin ulkoministeriön tulevaisuuskatsauksesta, jonka mukaan ”Nato-jäsenyys selkeyttäisi monin tavoin Suomen asemaa”.
Yksittäisestä lauseesta on väännetty raflaavia otsikoita, joiden mukaan ulkoministeriön virkamiehet liputtaisivat Nato-jäsenyydelle. Keskustelu on pyörinyt lähinnä siinä, saako virkamies tehdä näin, oliko lause ”harkitsematon” ja hämärsikö se virallista ulkopoliittista linjaa.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt lauseen sisältö. Tarkemmin sanoja mutustellen virkamiesten näkemys on looginen, jopa itsestään selvä. Tähän luulisi jopa Naton vastustajien yhtyvän.
Ilahduttavasti tämän tunnusti myös lausetta harkitsemattomaksi moittinut ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) tänään Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessaan.
Tuomioja katsoi yleisönosastokirjoituksessaan, että hän voisi panna lauseen ”mihin tahansa” puheenvuoroonsa, kunhan se täydentyisi pilkun jälkeen kokonaisuudessaan näin: ”Nato-jäsenyys selkeyttäisi monin tavoin Suomen asemaa, mutta se ei tarkoita, että tämä asema olisi Suomen kannalta välttämättä parempi ja edullisempi kuin nyt”.
Nato-suhteemme täynnä kiemuroita
On syytä tunnustaa tosiasiat: Suomen kansainvälisessä asemassa ja Nato-suhteessa on epäselvyyttä. Haluamme olla osa länttä, mutta Nato-suhteemme on kiemuroita täynnä.
Emme ole puolustusliiton jäsen, mutta emme missään nimessä halua sulkea ”Nato-optiota” poiskaan. Olemme Naton kumppani, mutta emme mikään tavallinen sellainen. Puolustuksemme on Nato-yhteensopiva, osallistumme Naton harjoituksiin ja operaatioihin, allekirjoitimme vastikään isäntämaatukisopimuksen sekä sovimme kumppanuuden tiivistämisestä.
Kaikki askeleet Nato-jäsenyyden suuntaan kuitenkin kiistetään. Mihin sitten pyrimme ja miksi? Natollekin Suomen asema on haastava.
Poliittisista puolueista vain kokoomuksella ja vasemmistoliitolla on selkeä kanta Natoon. Suurelle osalle kansalaisista on epäselvää, mitä poliitikot asiasta ajattelevat. On turha moittia virkamiehiä virallisen ulkopoliittisen linjan hämärtämisestä, jos se on jo valmiiksi hämärä.
Kun toimittaja esittää poliitikolle kysymyksen ”Pitäisikö Nato-jäsenyyttä harkita seuraavalla vaalikaudella?”, tätäkin kierretään ja kaarretaan.
Virkamiesten Nato-lause oli uutinen, koska ulkopoliittisessa jargonissa mutkien suoriksi vetäminen on yhä harvinaista.
Tuomioja raotti hieman verhoa myöntämällä tänään itsekin, että Nato-jäsenyys selkeyttäisi Suomen asemaa. Ulkoministerillä olisikin tässä hyvä paikka avata asiapitoista Nato-keskustelua lisää: miten Suomen asema jäsenyyden myötä selkeytyisi?
Nato-keskustelu ottaisi näin harppauksen eteenpäin ilman suuria tunteita ja leimakirveitä. Kaikki kun tiedämme, että Tuomiojasta ei ”Nato-intoilijaa” saa.
Kirjoittaja Satu Schauman on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja