Suomalaisten ohituskäyttäytymisessä liikenteessä on parantamisen varaa, ilmenee tuoreesta Liikenneturvan kyselystä.
Kyselyssä kysyttiin autoilevien kokemuksia liikenteessä viimeisen vuoden ajalta. Yhdeksän kymmenestä raportoi, että hänet on ohitettu huomattavalla ylinopeudella (yli 10 kilometriä tunnissa yli nopeusrajoituksen) usein tai joskus. Kuusi kymmenestä myöntää itsekin toimineensa näin vähintään joskus. Kuljettajista 18 prosenttia kertoo ohittaneensa hitaamman ajoneuvon ohituskieltoalueella vähintään joskus. Vastaavasti 60 prosenttia kertoo, että heidät itse on ohitettu ohituskieltoalueella.
Etenkin kesällä eri nopeuksilla liikkuvien kirjo tien päällä moninaistuu ja liikenteessä on muutenkin paljon kulkijoita. Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tarja Korhonen muistuttaa, että ohittamaan lähtevällä on vastuu ohittamisen turvallisuudesta.
– Jos kuljettaja ajautuu jatkuvasti tilanteisiin, jossa ohitustarve polttelee, on syytä katsoa peiliin ja tarkastella omaa kaasujalkaa kriittisesti. Jos ohittamaan on lähdettävä, on siihen suhtauduttava tilanteen vaatimalla vakavuudella. Kyselymme kielii pikemminkin päinvastaisesta, Korhonen toteaa ja muistuttaa, ettei ohittaminen anna erillislupaa sääntöjen rikkomiselle tai ylinopeudelle.
– Esimerkiksi ohituskieltoalueella, risteyksissä tai sulkuviivaa rikkoen ei saa ohittaa. Jos ohitusta ei voi tehdä turvallisesti, on jäätävä ajamaan hitaamman kulkijan taakse riittävän etäälle.
Liikenneturvan kyselyssä lähes 15 prosenttia kuljettajista kertoo usein tai joskus lähtevänsä ohittamaan edellä ajavia, vaikka edessä olisi pidempi jono.
– Pitkässä letkassa ohittelu ei ole järkevää. Kannattaa miettiä, kuinka vähän todellisuudessa voittaa aikaa sillä, että yrittää väkisin edetä nopeammin kuin muu liikennevirta. Sillä saa aikaan haitariliikettä ja kasvattaa peräänajon riskiä, Korhonen luettelee.
Liikenneturvan kysely kertoo myös siitä, että riskiohitukset ovat eskaloituneet myös läheltä piti -tilanteiksi, joissa toinen tienkäyttäjä on toiminnallaan estänyt onnettomuuden. Hieman yli puolet autoilevista vastaajista on viimeisen vuoden aikana joutunut vähintään joskus jarruttamaan, kun ohittava auto on palannut kaistalle eteen niin lähelle. Lähes kaksi viidestä on vähintään joskus joutunut tilanteeseen, jossa ovat törmäyksen välttääkseen jarruttaneet, kun vastaantuleva auto on ohittanut kaksikaistaisella tiellä.
– Autoilijoiden kokemukset piirtävät karun kuvan suomalaisten ohituskäyttäytymisestä. Kun ohittamaan lähdetään, tulee näkemää ja ohitustilaa olla riittävästi. Jos turvallista ohituspaikkaa ei heti aukea, on vain pidennettävä pinnaa ja huolehdittava siitä tärkeimmästä, eli omasta ja muiden tienkäyttäjien turvallisuudesta, Korhonen korostaa.
Myös ohitettavalla on velvollisuus omalta osaltaan edesauttaa ohituksen turvallisuutta.
– Ohitustilannetta ei saa hankaloittaa esimerkiksi nostamalla omaa nopeutta. Jos syystä tai toisesta ajaa muuta liikennettä hitaammin, voi omaa ajoa rytmittää ajamalla aika ajoin levähdyspaikalle – etenkin jos taakse on alkanut kertyä jonoa. Taustapeilejä kannattaa siis muistaa seurata, Korhonen summaa.