Kreikan ja Venäjän välillä vallitsee historiallinen erityissuhde, jota presidentti Vladimir Putin käyttää taitavasti hyväkseen. Toiminnallaan hän pyrkii heikentämään Kreikan euroatlanttisia siteitä ja lopulta luomaan liittosuhteen Ateenan ja Moskovan välille.
Näin arvioidaan Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa Venäjän vaikutusta käsittelevässä asiantuntijaraportissa, joka tarkastelee Venäjän vaikutusta Euroopan unionin eteläisiin jäsenmaihin.
Maaperä vaikuttamispyrkimyksille on raportin mukaan otollinen, sillä Kreikka on jo kahdeksatta vuotta peräkkäin syvässä talouslamassa. Kun neljännes maan työikäisestä väestöstä on vailla työtä ja valtionvelka on 180 prosentin tasolla bruttokansantuotteesta, moni kreikkalainen tuntee katkeruutta, suhtautuu kyynisesti läntisiin instituutioihin ja kaipaa radikaalia muutosta.
Kreikkaan Lähi-idästä ja Afrikasta vuodesta 2015 saapuneet yli miljoona siirtolaista ja turvapaikanhakijaa kuormittavat maan poliittista ja taloudellista tilannetta entisestään. Myös tämä on omiaan luomaan kysyntää liberaalin demokratian vastaisille Venäjän viesteille, raportissa todetaan.
Putinin projekti
Venäjän presidentti Vladimir Putin on raportin mukaan ottanut Kreikan strategisen suunnanmuutoksen henkilökohtaiseksi sydämenasiakseen. Hän tapaa itse pääministeri Alexis Tsiprasia ja muuta poliittista johtoa, ylläpitää yhteyksiä maan ortodoksisen kirkon avainhenkilöihin ja tarttuu eteen tuleviin liiketoimintamahdollisuuksiin. Hänen muistutetaan keväällä 2016 todenneen, että Venäjän ja Kreikan suhteiden vahvistaminen ei ole sattumaa, vaan perustuu maiden välillä oleviin syviin ja historiallisiin siteisiin.
Vaikka Kremlin strategian tukena toimii suuri joukko eri alojen venäläisvaikuttajia ja -instituutioita, presidentti Putin on sen keskeinen visionääri ja johtaa sen toteuttamista, raportin Kreikkaa koskevan osuuden kirjoittaneet Markos Kounalakis ja Antonis Klapsis arvioivat.
Kounalakis toimii vierailevana tutkijana amerikkalaisessa Stanfordin yliopistossa, Klapsis akateemisena koordinaattorina Peloponnesoksen yliopistossa Kreikassa.
Tärkeäksi linkiksi Tsiprasin hallituksen ja Kremlin välillä he nimeävät äärioikeistolaista Itsenäiset kreikkalaiset -puoluetta johtavan puolustusministeri Panos Kammenosin, joka on allekirjoittanut yhteisymmärryspöytäkirjan venäläisen RISI-instituutin (Russian Institute for Strategic Studies) kanssa. RISI tekee läheistä yhteistyötä Venäjän tiedusteluorganisaatioiden kanssa.
Venäjän puolelta merkittävässä roolissa on raportin mukaan georgialaissyntyinen Venäjän duuman jäsen Ivan Savvidis, joka asuu Thessalonikin kaupungissa Kreikassa. Venäjän rikkaimpiin miehiin lukeutuvan Savvidisin kerrotaan etsivän aktiivisesti mahdollisuuksia maansa vaikutusvallan lujittamiseen Kreikan talouden strategisilla sektoreilla.
Historia ei toistu
Venäjän pyrkimykset vaikuttaa Kreikan politiikkaan juontavat juurensa 1800-luvun alkupuolelta, jolloin silloinen keisarikunta rahoitti ja tuki sotilaallisesti kreikkalaisten itsenäisyystaistelua Ottomaanien valtakuntaa vastaan.
Nyt Kreikkaan kohdistuva vaikuttaminen tähtää raportin mukaan läntisten instituutioiden heikentämiseen.
Kommunistitaustaisen, länteen ja läntisiin arvoihin epäilevästi asennoituvan pääministeri Tsiprasin johtama hallitus saattaa tarjota siihen otollisen kanavan.
Venäjä on kirjoittajien mielestä onnistunut esittämään itsensä houkuttelevana geopoliittisena vaihtoehtona EU:lle ja Natolle. Maiden ortodoksiseen uskontoon perustuva yhteys vetoaa erityisesti Kreikan populistiseen oikeistoon.
Vaikka EU:n piirissä tunnetaan kasvavaa turhautumista Kreikkaa kohtaan, aloitteet maan irrottamiseksi euroalueesta sisältävät raportin mukaan merkittävän riskin. Jos Kreikka joutuisi pakkorakoon, opportunistinen Venäjä saattaisi hyvinkin tarjoutua pelastamaan sen talouden. Näin Putin olisi askeleen lähempänä strategista tavoitettaan.
HEIKKI HAKALA