[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kristiina-kokko-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Ihana, positiivinen ja kannustava!
Osaako hän olla myös tiukka?
– Joo, kyllä hän laittaa meitä tarvittaessa diplomaattisesti ruotuun.
Näin Lari Kunnas kuvaa valmentajaansa Kristiina Kokkoa Helsingin Kisahallilla. Laji on cheerleading eikä Kunnas ole suinkaan porukan ainut mies. Vieressä venyttelee etureisiään niin ikään viittä kymppiä lähestyvä Isto Laalo. Pian paikalle saapuu myös Harri Vierimaa.
Voittaminen ja se, että joutuu tekemään asioita, jotka vähän jännittävät ja pelottavatkin. Yhdessä tekeminen. Uusien taitojen, kuten vaikkapa kärrynpyörän, oppinen. Tämä kaikki lajissa kiehtoo, sanovat miehet.
Kun Kristiina Kokko valittiin kokoomuksen puoluesihteeriksi lauantaina syyskuun alussa, hän oli täällä Kisahallilla heti seuraavana päivänä vetämässä aikuisten Dinosaurs -nimisen cheerleading-joukkueen sunnuntaitreenit. Paikalla on yleensä toistakymmentä henkeä – kuten tänäänkin – ja porukan ikähaarukka on 22:sta 57:ään vuotta.
Kokoomuksen uudella puoluesihteerillä on vankka cheerleading-tausta. Hän innostui lajista lukioiässä ja harrasti sitä aktiivisesti kilpatasolla. Myöhemmin kuvioihin mukaan tulivat valmentaminen ja tuomarointi. Keväällä hän oli tuomaroimassa lajin Suomelle menestyksekkäitä MM-kisoja Floridassa sekä myös EM-kisoja Pietarissa.
Valmentamiskokemusta hänellä on eri-ikäisten ja -tasoisten ryhmistä. Myös paracheeringistä, jossa osalla joukkueen urheilijoista saattaa olla liikunta- tai aistivamma.
– Tällä hetkellä koen tosi kivaksi valmentaa tätä aikuisten joukkuetta, koska samalla pääsen itsekin tekemään mukana ja kuntoilemaan, sanoo Kokko.
Kun joukkue ryhtyy alkulämmittelyjen jälkeen treenaamaan neljän ryhmissä ”stuntteja” eli nostoja, Kokko ottaakin paikkansa ”moustina” eli takanostajana.
Mitä ammennettavaa tästä lajista on puoluesihteerin työhön?
– No, ainakin tämä rakas lajini on joukkuelaji ihan viimeisen päälle. Jokainen heitto on sellainen, että kaveri on pakko ottaa kiinni tai muuten käy huonosti. Luottamus – se tässä lajissa varmaan koukuttaakin. Ja yhdessä tekeminen, pohtii Kokko.
Viereisellä matolla näyttäisi treenaavan varhaisteinien cheerleading-joukkue. Näin sunnuntaiaamupäivästä Kisahalli on täynnä nuoria eri lajien harrastajia.
Palataan ajassa reilut kolmekymmentä vuotta taaksepäin Vantaan Myyrmäkeen. Siellä asui vanhempiensa ja isoveljensä kanssa Kristiina, joka kertoo olleensa ”maanisesti harrastava lapsi”.
– Minulla oli joka ilta kaksi harrastusta – omasta tahdostani. Balettia, ratsastusta, viulun soittoa, tanssimista. Ja partio – se oli itselleni tosi tärkeä harrastus.
Avuksi harrastustensa organisointiin Kristiina hankki tuolloin kaupasta Opettajan kalenterin, koska siinä oli erityisen paljon tilaa päivittäisille merkinnöille.
Kristiina Kokolla oli lapsena mahdollisuus harrastaa, mutta kaikilla näin ei ole. Hänestä olisi tärkeää mahdollistaa jokaiselle lapselle ainakin yksi harrastus perheen varallisuudesta riippumatta. Osassa kunnista tehdäänkin tämän eteen jo hyvää yhteistyötä urheiluseurojen kanssa.
– Meillä on Suomessa olemassa hieno vapaaehtoisen harrastustoiminnan ohjaamisen kulttuuri. Suurimmat kustannukset syntyvätkin tilojen vuokrista.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1571647121561{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”kristiina-kokko-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Haussa on ”muutoksen johtaja”, puheenjohtaja Petteri Orpo pohdiskeli kysymystä tulevasta puoluesihteeristä kesäkuussa Nykypäivän haastattelussa.
Sellainen puoluesihteeri, jonka avulla kokoomus löytäisi keinot päästä lähemmäs ihmisten arkea. Jotta puolue pääsisi pois ”valtionhoitajan roolista”, kykenisi ymmärtämään ja aistimaan nykyistä paremmin ihmisten huolenaiheita tässä yhteiskunnassa.
Kristiina Kokolla on monipuolinen tausta – muualtakin kuin politiikan ja puoluetoiminnan parista. Hän on työskennellyt palkansaajakeskusjärjestö Akavan kehityspäällikkönä. Koulutukseltaan Kokko on tradenomi sekä teologian maisteri ja työskentelee edelleen pappina vapaa-ajallaan.
Julkisuudessa kokoomus näyttäytyy helposti yrittäjien ja työnantajien intressejä ymmärtävänä puolueena.
– On tärkeää, että kokoomuksen sisällä on ymmärrystä myös toisesta (ay-liikkeen) tulokulmasta. Tai vaikka olisi tähänkin saakka ollut, viesti ei ole julkisuuteen mennyt perille, pohdiskelee eräs kokoomusvaikuttaja, joka pitää Kokon valintaa tervetulleena.
Helsingissä Lauttasaaren seurakunnan kokoomustaustainen kirkkoherra Juha Rintamäki sai seurata Kokon työtä läheltä, kun tämä työskenteli pappina Lauttasaaressa:
– Oli hämmentävää katsoa Kristiinasta, miten vallan kabineteissa sujuvasti liikkunut poliittinen vaikuttaja kykenee hetkessä jarruttamaan satasesta ja olemaan läsnä ihmisten arkisissa elämäntilanteissa, joissa kysytään aivan toisenlaista herkkyyttä ja läsnäolon taitoa.
Rintamäki kiittelee myös Kokon taitoa soljahtaa luontevasti ammattimaista edunvalvontatyötä harjoittavasta järjestöstä seurakunnan kaltaisen työyhteisön arkeen, jossa fokus ja toimintatavat ovat varsin erilaiset.
Mihin suuntaan uskot Kristiina Kokon vievän kokoomusta puoluesihteerinä?
– Toivon, että Kristiina hyödyntää taustaansa ja vie kokoomusta takaisin sinne aatetyön pariin. Uskon, ettei puolue ole vain vaaliorganisaatio, vaan myös paikka, jossa maailmaa tehdään paremmaksi aatteen pohjalta.
Rintamäki ottaa myös esille, miten tässä ajassa on aistittavissa paljon tekijöitä, jotka ajavat ihmisiä toisistaan erilleen. Hakeudumme herkästi samankaltaistemme seuraan. Puhutaan sosiaalisen median kuplista. Rintamäki toivoo, että kokoomus kykenisi tässä ajassa profiloitumaan keskustelevaksi kansanliikkeeksi, joka yhdistäisi erilaisissa elämäntilanteissa olevia, eritaustaisia ihmisiä.
Kristiina Kokon mielestä kaikenlaisissa kohtaamisissa, liittyivät ne sitten politiikkaan tai johonkin muuhun, ihmisten lokerointi ja kategorisointi on ”jotenkin turhaa ja myös aika väärin”.
– Mitä enemmän ihmisten kanssa on tekemisissä, oli kyse sitten asunnottomista, vammaisurheilusta, päihdeongelmaisista tai ihan mistä tahansa ihmisryhmästä, lopulta ihmisyys on se, mikä meitä määrittää.
Kokon mielestä politiikan teossa olisi tärkeää tiedostaa, että olemme kaikki ihmisiä ja samalla viivalla toistemme kanssa. Poliittisilla puolueilla – myös kokoomuksella – on siinä opittavaa, ettei ihmisten ongelmia pyritä tarkastelemaan ja ratkomaan liikaa ylätasolta tai ulkopuolisin silmin.
– Ihmiset usein itse tietävät aika hyvin, minkälaisia uudistuksia he toivoisivat elämäänsä, mikä olisi heille hyväksi tai minkälainen lähiympäristön tulisi olla. Ei meidän tätä kaikkea tarvitse keksiä.
Uusi puoluesihteeri muistuttaa samaan hengenvetoon kokoomuksen kuunteluun liittyvästä traditiosta Korva-kampanjoineen:
– Meidän pitää kannustaa ihmisiä puhumaan politiikkaa – omalla äänellään – ja kuunnella, mitä heillä on sanottavana.
Kokko nosti jo edellisessä Nykypäivä-lehdessä esiin, että ikäihmisten kohdalla tarvittaisiin ajattelutavan muutos. Heidät tulisi nähdä subjekteina, jotka tekevät itseään koskevia päätöksiä ja tarvitsevat myös yksilöllisiä, laadukkaita palveluja. Kokko kertoo pohdiskelleensa viime aikoina myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.
– Olisiko terveydenhuollon suuri reformi se, että olisimme kiinnostuneita myös siitä, saiko potilas avun? Tällä hetkellähän tämä kysymys ei ole meillä järjestelmän ytimessä. Puhutaan lääkärille tai hoitajan luo pääsystä, mutta entä sen jälkeen? Siihen kiinnostus usein loppuu.
Viime keväänä Kokko toimi kokoomuksen ministeriryhmän erityisavustajana. Hän on aiemmin avustanut eri kokoomusministereitä sekä työskennellyt poliittisena suunnittelijana kokoomuksen puoluetoimistossa, Kansallisen sivistysliiton vt. pääsihteerinä sekä Tradenomiliiton pääsihteerinä. Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan puheenjohtajana hän toimi 2002–2003.
Kristiina Kokko on myös Uudenmaan Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja. Hänellä on 8-, 13- ja 17-vuotiaat pojat.
– Lapset ovat tuoneet rytmin ja arjen elämään niinäkin hetkinä, kun työelämässä on tuntunut ihan mahdottoman kiireiseltä, hän kuvaa.
Kokoomuskonkari Heikki A. Ollila sanoo muistavansa hyvin, kun tapasi Kristiina Kokon ensi kertaa.
– Tämä tapahtui Turun puoluekokouksessa 2002, jossa tulin valituksi puoluesihteeriksi, minkä jälkeen hän tuli esittäytymään ja onnittelemaan. Hän oli silloin Tuhatkunnan puheenjohtaja. Muistan tämän senkin takia hyvin, koska pari päivää tämän jälkeen hän synnytti esikoisensa. Hän oli siis puolueen hommissa lähes viimeiseen saakka.
”Tervejärkinen, ihmisläheinen ja ihmisiä ymmärtävä poliitikko”, kuuluu Ollilan analyysi Kokosta, joka toimi jonkin aikaa myös hänen eduskunta-avustajanaan.
– Kyllä hän on tällä vanhalla kokoomuksen peruslinjalla. Sosiaalireformisti hän varmastikin on.
”Kristiina on lämmin ja viisas, mutta ennen kaikkea saatanan rautainen poliittinen ajattelija ja sosiaalireformisti. Sanoisin, että hän astuu puikkoihin viimeisellä hetkellä”, tviittasi vaikuttajaviestinnän parissa työskentelevä kokoomustaustainen Sini Korpinen, kun Kokon valinta oli varmistumassa.
Sinua pidetään sosiaalireformistina. Mitä sanot tähän?
– Olen tyytyväinen ja määrittelen itsekin itseni mielelläni sosiaalireformistiksi. Sehän on lähellä myös kokoomuksen pitkää, historiallista traditiota, jossa tehdään sosiaalisia uudistuksia ja parannetaan yhteiskunnan vähäosaisimpien ihmisten elämää, vastaa Kokko.
”Snellmanilainen sosiaalireformismi” oli sivistys- sekä isänmaallisaatteen rinnalla yksi kantava arvo puoluetta perustettaessa, todetaan kokoomuksen verkkosivuillakin.
Kokko haluaa korostaa, etteivät sosiaaliset uudistukset ole vasemmiston yksinoikeus sen enempää kuin talouspolitiikka kokoomuksen tai ilmasto- ja ympäristöpolitiikka vihreidenkään.
Tässä Nykypäivä-lehdessä julkaistussa kyselyssä moni lukija katsoo, että kokoomuksen pitäisi liikkua politiikassaan mieluummin oikealle kuin vasemmalle. Voiko kokoomus kilpailla menemällä politiikassaan vasemmalle? Miten näet sosiaalireformismin suhteessa tähän?
– Minusta tämä (sosiaalireformismi) ei liity vasemmisto–oikeisto-asetelmaan lainkaan. Kokoomuksen pyrkimyksenä on muuttaa maailmaa paremmaksi, mutta sosiaalisesti kestävällä tavalla. Se, että kannamme huolta koko väestöstä, on ihan meidän perusarvoissa. Se ei ole meiltä koskaan puuttunut emmekä ole sitä antaneet pois.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1571647128735{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”kristiina-kokko-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kokon mielestä tutkimusten valossa näyttää myös siltä, että ”oikeistopolitiikka on jäämässä aika paljon kokoomukselle”, kun muut puolueet ovat ottaneet askeleita sieltä pois. Kokoomuksen sisältä kuulee kuitenkin tämän tästä näkemystä, että oikea laita vuotaa perussuomalaisiin. Mitä sanot tähän?
– Tämän hetken analyysitiedon valossa näyttää siltä, että liikettä kokoomuksesta perussuomalaisiin ei tapahtunut juuri enää vaaleissa 2019. Tai se oli selkeästi vähäisempää kuin 2015.
Kokko viittaa myös arvotutkimuksiin, joiden perusteella perussuomalaiset ei näyttäisi olevan erityisen oikeistolainen puolue, konservatiivipuolue kylläkin. Yhteiskunnassa, jota hallitsee enenevässä määrin perussuomalaisten ja vihreiden välinen identiteettitaistelu, kokoomus profiloituu Kokon mielestä parhaiten olemalla ”rohkeasti oma itsensä”.
Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?
Kansallisen senioriliiton toiminnanjohtaja Matti Niiranen nosti kesäkuussa blogissaan esiin, miten kokoomuksesta on syntynyt ylimielinen kuva. Hän arvioi myös, että ”jos kokoomus leimautuu jatkossa markkinaliberalismiin, laitaoikeistoon, maahanmuuttovastaisiin suuntauksiin tai arvokonservatiiveihin, se saa varautua pysyväisesti noin 14–17 prosentin kannatukseen”. Niiranen nosti hyväksi esimerkiksi tätä vasten kokoomuksen vaalivoiton 1987, jolloin puolueen linjassa korostettiin vastuullista markkinataloutta, työelämän ja tasa-arvon kysymyksiä.
Oululainen kansanedustaja Janne Heikkinen taas on herättänyt vilkasta keskustelua blogillaan, jossa kokoomuksen pitäisi hänestä profiloitua ”ahkerien ihmisten puolueena”. Sellaisena, joka voisi ajaa radikaalia työn verotuksen alentamista jopa niin, että visiona olisi työn verotuksen lakkauttaminen kokonaan vuoteen 2050 mennessä ainakin pieni- ja keskituloisilta.
Uuden puoluesihteerin mielestä kokoomuksella on hyvä periaateohjelma ja arvot, joiden pohjalle politiikkaansa rakentaa. Keskustelu ja reippaatkin avaukset ovat tervetulleita.
– Ahkeruus on ilman muuta hyve ja melkein jokainen meistä voi olla ahkera. Samalla täytyy muistaa myös se, että ihmisillä on elämässään erilaisia mahdollisuuksia, joita he eivät ole itse valinneet. Toisen on helpompi olla ahkera kuin toisen, uusi puoluesihteeri pohtii.
Keskustaoikeisto on Kokon mielestä kokoomukselle jatkossakin luonteva ja hyvä paikka tehdä politiikkaa.
– Sen sijaan on selvää, että konservatiivi–liberaali-akselilla jäseniä ja kannattajiamme on laidasta laitaan ja hyvä niin. Kaikki he ovat meille arvokkaita.
Uusi puoluesihteeri korostaa, että kokoomuksessa on tilaa eri tavalla ajatteleville ja monesti esimerkiksi arvokysymykset voivat olla ihmisille hyvin yksilöllisiä ja henkilökohtaisia.
– Jos näissä ei olisi liikkumavaraa, minusta se ei olisi rehellistä poliittisen liikkeemme ytimelle: yksilönvapaudelle ja vapaudelle ajatella etenkin monista arvokysymyksistä omantunnonvapauteen nojaten.
Kokko korostaa myös, että jos kokoomus haluaa olla iso kansanliike, sen on kyettävä puhuttelemaan hyvin monenlaisia ihmisiä.
”Porvarillisuus ideologiana edellyttää jatkuvaa kehittämistä, kritiikkiä ja itsekritiikkiä. Yksi totuus ei riitä, vaan haluamme höristää korvamme ja avata silmämme löytääksemme uuden tiedon ja totuuden yhä uudelleen”, kirjoitti Tuhatkunnan puheenjohtaja Kristiina Kokko opiskelijaliiton lehden palstallaan 2003.
Aatteellinen pohdiskelu on kiinnostanut aina Kokkoa. Hän oli mukana työryhmässä valmistelemassa kokoomukselle edellistä periaateohjelmaa 2005–2006. Kristiina ”menee aina asiat edellä tekemättä itsestään numeroa”, arvioi Kokkoon valmistelutyön yhteydessä tutustunut kokoomusvaikuttaja Pauli Talvitie Etelä-Pohjanmaalta.
Viekö Kokko kokoomusta vasemmalle? Tähän ei Talvitie usko, vaan luonnehtii häntä hyvin keskustaoikeistolaiseksi. Muuten Talvitie tosin arvioi kulisseissa olevan paljonkin halua kurssin tarkistamiseen, ”eikä siellä ole suunta vasempaan”.
Kristiina Kokko on sanonut valintansa jälkeen toivovansa, että kokoomukseen liitetään jatkossa ”muutakin kuin vastuullinen talouspolitiikka”. Tällä hän ei halua kuitenkaan vähätellä vastuullisen talouspolitiikan ja talouskasvun merkitystä. Näin Kokko pohdiskeli asiaa Suomen Kuvalehden haastattelussa vuodelta 2003:
”Talouden pitää koko ajan kasvaa, jos jaettavaa halutaan enemmän. Tätä muissa puolueissa usein ihmettelen, mistä ne aikovat jaettavan kehittää. Rehellisyyden pitäisi olla kulmakivi; ei saisi luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään”.
Uusi puoluesihteeri on samoilla linjoilla kuin silloinen Tuhatkunnan puheenjohtajakin. Mietteet tuntuvat entistäkin ajankohtaisemmilta, kun katsotaan SDP:n johtaman hallituksen politiikkaa. Tämä tarjonnee jatkossakin kokoomukselle monia iskunpaikkoja oppositiosta käsin.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]