– Nyt tapahtunut Iranin ohjusisku oli suunnattu suoraan yhdysvaltalaisia joukkoja vastaan. Vaikka uhkataso US joukkojen parissa onkin noussut, oli vastaus Soleimanin surmaan odotettavampaa saada joltakin Iranin liittolaisorganisaatiolta kuin itse maan asevoimilta, maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Antti Paronen toteaa Twitter-ketjussaan.
Iran on ampunut ohjuksia amerikkalaisten joukkojen käyttämiin Ain al-Asadin ja Erbilin lentotukikohtiin Irakissa. Iskut olivat kosto Iranin Quds-joukkoja komentaneen Qassem Soleimanin surmasta.
Antti Paronen huomauttaa, että nyt ollaan tilanteessa, jossa molemmat maat ovat iskeneet suoraan toistensa asevoimiin ja niiden edustajiin.
– Aito suuremman eskalaation vaara on siis olemassa. Seuraavaksi odotetaan Yhdysvaltojen vastausta, hän toteaa.
Paronen näkee tilanteen kehittymiselle kaksi mahdollista vaihtoehtoa.
– Ensimmäinen näistä on epätodennäköisempi de-eskalointi. Tämä voisi USA:lle tarkoittaa pidättäytymistä voimankäytöstä, nostaa Lähi-idässä olevien yhdysvaltalaisjoukkojen puolustusvalmiutta ja osoittaa Iranille julkista diplomaattista sovinnon elettä, hän toteaa.
– Toinen vaihtoehto on sotilaallinen vastaisku, joka voidaan tehdä monella tavoin, mutta jonka ensimmäisenä tavoitteena lienee kiistää Iranilta kyky toimia lähialueellaan olevia yhdysvaltalaisia sotilaallisia kohteita vastaan, Paronen jatkaa.
Jälkimmäinen vaihtoehto voisi Antti Parosen mukaan merkitä esimerkiksi iskuja Iranin ohjusjoukkoja ja ilmavoimia vastaan. Mikäli voimankäytössä halutaan mennä yhä pidemmällä, voitaisiin iskut hänen mukaansa ulottaa myös Iranin ilmapuolustusjärjestelmään, merivoimiin ja laajemmin esimerkiksi Iranin liittolaisorganisaatioihin.
Tilaisuus Iranin hallinnon kaatamiseen
Antti Paronen huomauttaa tilanteen olevan vielä varhainen tulevien vaiheiden konkreettiseen pohdintaa. Jotain osviittaa voi hänen mukaansa kuitenkin löytää amerikkalaisten sotateoreettisesta ajattelusta. Hän viittaa arvostetun ilmasotateoreetikko John Warden III:n kehämalliin. Siinä vihollinen nähdään systeemisenä ja vuorovaikutuksellisena toimijana.
– Tässä viisiasteisessa mallissa viholliseen isketään kaikille tasoille, asevoimiin, väestöön, infrastruktuuriin, kriittiseen tuotantoon ja yhteiskunnan johtoon. Tasoilla tunnistetaan kriittiset haavoittuvuudet pyrkimyksenä vihollisyhteiskunnan systeeminen rohmahduttaminen, Antti Paronen selvittää.
Jos oletetaan, että Yhdysvaltain pitkän aikavälin tavoitteena on korvata Iranin nykyinen hallinto uudella amerikkalaismyönteisemmällä johdolla, olisi käynnissä oleva eskalaatio Parosen mukaan tilaisuus siihen.
– Kokonaan eri asia on tarttuuko Yhdysvallat tähän tilaisuuteen vai jäävätkö se vastatoimet ainoastaan Iranin asevoimien tasolle, eikä iskuja edes uloteta esimerkiksi Iranin poliittista johtoa tai kriittistä infrastruktuuria vastaan, hän huomauttaa.
Jos Iranin yön isku jää sen ainoaksi suuren luokan vastatoimeksi amerikkalaisia vastaan, on tällainen Iranin järjestelmän romauttaminen Antti Parosen mukaan kuitenkin epätodennäköistä.
– Lähitunnit, -päivät ja -viikot osoittavat jatkaako Iran sotilaallisia vastatoimiaan ja miten Yhdysvallat vastaa näihin. Yhtä kaikki, monet laajemmankin sodan merkit ovat ilmassa.
Isku on seurausta viimeaikaisesta tilanteen kiristymisestä, jossa molemmat osapuolet ovat aiemmin iskeneet toisiaan vastaan vain välillisesti. Viimeisin kärjistys oli isku kenraalimajuri Qassem Soleimanin henkilöä vastaa ja siitä seurannut Iranin vastatoimien valmistelu. 2/X
— Antti Paronen (@AnttiParonen) January 8, 2020