Wille Rydman kertoo Juhana Vartiaiselta 28.2 saamastaan puhelusta, jossa hänellä kesti ”ehkä sekunnin tai kaksi” kommentoida Vartiaisen pormestariaikeita erittäin hyväksi ideaksi. Daniel Sazonov myöntää, että ”koko homma olisi voinut mennä sekaisin”, kun kokoomukselta lähti pormestariehdokas alta. Maarit Vierusen mukaan vaikeudet hitsasivat porukkaa yhteen.
1. PORMESTARIPALIKKA LOKSAHTI KOHDILLEEN
– Helsingin Kokoomuksen ja kokoomuksen vahvuuden osoitti se viikonloppu, jolloin olimme tilanteessa, jossa meillä ei ollutkaan pormestariehdokasta, joka oli nimetty. Totta kai se oli poikkeuksellinen tilanne, että kaupungin ykköspuolueella ei ole pormestariehdokasta vain 6-7 viikkoa ennen silloin tiedossa ollutta vaalipäivää, katsoo Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana toiminut Daniel Sazonov.
Sazonovin mukaan tuolloin ”asetettiin palikat sellaiseen asentoon”, että vaalivoitto oli ylipäänsä mahdollinen:
– Koko homma olisi voinut mennä sekaisin siinä vaiheessa.
Kun pormestariehdokkaaksi jo valittu Kirsi Piha ilmoitti lauantaina 27.2 blogissaan yllättäen vetäytyvänsä ehdokkuudesta, tilannetta lähdettiin ratkomaan nopeasti pienessä porukassa. Mukana oli Helsingin piirin johtoa, puheenjohtaja Maarit Vierunen, toiminnanjohtaja Sanna Hämäläinen sekä kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Daniel Sazonov. Vahvaa tukea tuli myös puoluejohdosta, varapuheenjohtaja Elina Valtoselta (silloinen Lepomäki) sekä myös puheenjohtaja Petteri Orpolta.
– Puhelimet kävivät kuumina sinä viikonloppuna ja niin tilanne kääntyi niin, että meillä oli jo sunnuntaina tosi hyvä fiilis. Sanotaanko näin, että yhden ehdokkaan tilalle meillä oli tarjolla kaksi todella mainiota ehdokasta, kuvaa Maarit Vierunen.
Vierunen viittaa Elina Valtosen sunnuntaiseen Facebook-ilmoitukseen lähteä kuntavaaliehdokkaaksi Helsingistä. Samana päivänä kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Juhana Vartiainen ilmoitti harkitsevansa vakavasti kokoomuksen pormestariehdokkuuden tavoittelemista Helsingissä.
Valtonen ei pormestariksi halunnut, mutta oli valmis tukemaan Vartiaista. Roolit olivat selvät.
Ja tukea tuli muualtakin.
– Juhana soitti minulle sunnuntaiaamuna ja kysyi, mitä minä tuumaisin siitä, jos hän lähtisi tavoittelemaan tuota Helsingin pormestariehdokkuutta. Sanoin hänelle hyvin lyhyen harkinnan jälkeen – se oli ehkä sekunti tai kaksi – että pidän sitä erittäin hyvänä ajatuksena ja minun olisi helppo tukea häntä, kertoo kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Wille Rydman.
Rydman oli aiemmin tavoitellut Kirsi Pihan rinnalla myös kokoomuksen pormestariehdokkuutta Helsingissä. Piirihallitus oli esittänyt yksimielisesti Pihan valintaa. Piirikokouksen äänestyksessä Rydman oli hävinnyt Pihalle lopulta äänin 34-67. Puhuttiin jonkinlaisesta linjavaalista. Pihan ehdokkuus oli aiheuttanut jännitteitä kokoomuksen liberaalien ja konservatiivien kesken, mikä vaikutti lopulta myös hänen päätökseensä luopua ehdokkuudesta.
Wille Rydmanin mielestä Juhana Vartiainen onnistui pormestariehdokkaana kahdella keskeisellä tavalla. Ensinnäkin hän kykeni erottumaan merkittävällä tavalla vihreiden pormestariehdokkaasta Anni Sinnemäestä.
– Oli ilmeistä, että heidän välillään oli eroja ja että kokoomuslaisella äänestäjällä oli kaikki syy olla tukemassa sitä, että pormestariksi nousee Juhana Vartiainen eikä Anni Sinnemäki.
Toiseksi Rydman nostaa esiin Vartiaisen kyvyn ottaa koko kokoomusjoukkue mukaan ja luoda tarttumapintaa myös uusille, potentiaalisille äänestäjille.
– Hän on erittäin älykäs ja analyyttinen, mutta lisäksi erittäin humaani. Paitsi sanoissaan, myös siinä, miten hän suhtautuu toisiin ihmisiin. Juhanan kanssa on ollut äärimmäisen kiva keskustella myöskin sellaisista asioista, joista emme ole olleet sataprosenttisen samaa mieltä. Koen, että keskustelu – joskus väittelykin – on ollut Juhanan kanssa aina kunnioittavaa ja erilaisia näkemyksiä arvostavaa.
Hyvän kierre. Se lähti liikkeelle, kun pormestariehdokkuuden palikat loksahtivat lopulta kohdilleen. Näin kokoomuslaiset sen kokevat. Jo vahva tahto löytää puolueelle pormestariehdokas vaikeassa tilanteessa hitsasi porukkaa yhteen.
– Ja tämä pormestariasetelma, jossa vastakkain olivat Juhana Vartiainen ja Anni Sinnemäki – kyllähän se kääntyi loppusuoralla selkeästi meidän voitoksi, jos katsotaan heidän henkilökohtaisia äänimääriäänkin, toteaa Vierunen.
[rev_slider slidertitle=”voitto-helsinki-02″ alias=”voitto-helsinki-02″]
2. EHDOKASASETTELU JA KAMPANJOINNIN LOPPUKIRI
Helsingin kokoomuslaiset pitävät myös puolueen ehdokasasettelua pääkaupungissa onnistuneena. Kun vaaleja päätettiin siirtää koronan takia huhtikuulta kesäkuulle, onnistui kokoomus kasvattamaan tänä aikana myös valtakunnallista kannatustaan gallupeissa ja ehdokkaiden määrää onnistuttiin kasvattamaan neljällä sadalla. Toki ehdokashankinnassa kunnostautuivat muutkin puolueet, etenkin perussuomalaiset.
– Meillä oli minusta erinomaisen hyvä ehdokasasettelu, vaikka tätä katseleekin vähän ruiskukkalasien takaa. Minusta ei ole väärin sanoa, että meillä oli kovatasoisin lista Helsingissä: sopiva kattaus tunnettuja nimiä, erilaisista taustoista tulevia ihmisiä ja sellaisia, jotka tosissaan ja innoissaan tekivät kampanjaa, Rydman näkee.
Helsingin ääniharava oli perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (18 978 ääntä), jonka perässä tulivat kuitenkin kokoomuslaiset Elina Valtonen (15 793 ääntä) sekä Juhana Vartiainen (13 898 ääntä).
Vihreistä eniten ääniä sai pormestariehdokas Anni Sinnemäki, jonka äänimäärä (7137) jäi noin puolueen Vartiaisen äänimäärästä, mikä oli selvästi vähemmän, mitä pormestarigallupeissa povattiin.
Helsingin piirin puheenjohtaja Maarit Vierunen nostaa esiin myös aivan vaalien alla olevan kampanjoinnin merkityksen:
– Kun rajoituksia kesäkuun alussa vähän purettiin, ehdokkaamme kampanjoivat hyvin aktiivisesti ympäri kaupunkia. Vaikka puhuttiin, että näistä tulee some-vaalit, sillä oli varmasti merkitystä, että ihmisiä päästiin paremmin tapaamaan aivan vaalien viime metreillä. Kiinnitin huomiota kaupungilla liikkuessani, että kokoomuslaisia näkyi enemmän kuin muiden puolueiden ehdokkaita.
[rev_slider slidertitle=”voitto-helsinki-03″ alias=”voitto-helsinki-03″]
3. ELVYTYSPAKETTIIN EI KOMPASTUTTU
Suhtautuminen EU:n elvytyspakettiin jakoi niin kokoomuksen kansanedustajia kuin äänestäjäkuntaakin. Paketista – vaikka EU-politiikka ei kuntavaaleihin liitykään – uhkasi tulla myös kompastuskivi, kun puolueen ryhmäpäätös äänestää tyhjää herätti sekin kummastusta. Osa edustajista ei myöskään suostunut äänestämään tyhjää ja pian päätös pyörrettiinkin ja edustajille annettiin vapaat kädet asiassa.
– Vaikka tämä oli valtakunnanpolitiikkaa, käytiinhän tätä keskustelua Helsingissäkin. Ehkä siinä oli sellainen pieni, vaikea hetki, mutta siitä mentiin eteenpäin. Aika hyvin tästä päästiin kuitenkin aiheisiin, joista kuntavaaleissa pitääkin puhua ja tämä elvytyspaketti jäi jotenkin taka-alalle, tuumaa Vierunen.
– Aallonpohja oli se tyhjän äänestäminen. Siitä ei tykännyt oikein kukaan, mutta se korjattiin kuitenkin varsin nopeasti ja minusta Petteri (Orpo) teki sen tyylikkäästi. Vaikka kokoomuslaisten kannat tässä jakaantuivat, se ei ollut kuitenkaan ainakaan isossa kuvassa ratkaisevalla tavalla vaikuttamassa siihen, mitä kokoomuslaisten potentiaaliset äänestäjät vaaliuurnilla sitten tekivät, pakettia itse vastaan äänestänyt Rydman uskoo.
Mitä tulee kuntavaaliteemoihin, Helsingin piirin puheenjohtaja Vierunen huomauttaa myös, että näissä vaaleissa mikään yksittäinen teema ei noussut selkeästi esiin. Viime eduskuntavaalien alla ryöpsähti keskustelu vanhuspalveluista. Edellisissä kuntavaaleissa taas esiin nousi suurmoskeijahanke.
– Sitä vähän odoteltiin, että mikä teema tällä kertaa nousee julkisuuteen, mutta keskustelua käytiin aika laidasta laitaan. Seniorikansalaisia kiinnostivat etenkin terveyspalvelut, monille perheellisille taas kouluihin liittyvät kysymykset olivat tärkeitä.
[rev_slider slidertitle=”voitto-helsinki-04″ alias=”voitto-helsinki-04″]
4. SOTE SÖI VIHREIDEN USKOTTAVUUTTA
Vielä vuoden takaisissa gallupeissa vihreät näytti johtavan kokoomusta Helsingissä, mutta vaaleja kohti mentäessä asetelma oli kääntynyt toisin. Kuntavaaleissa kokoomuksen kaula vihreisiin osoittautui vielä odotuksiakin isommaksi, vaikka molemmat puolueet menettivätkin paikkoja. Kokoomus oli kuitenkin selkeä ykkönen ja menestyi odotettua paremmin, vihreät taas heikommin.
Kokoomuksen Daniel Sazonov uskoo, että luottamuksen rapautuminen hallituksen politiikkaan loi kokoomukselle ”otollisen aseman” ja näkyi vaalimenestyksenä myös Helsingissä.
– Se oli talous- ja työllisyyspolitiikkaa, koronan hoitoa koskevia kysymyksiä eikä sote-uudistuksen runnominen tietenkään voinut olla vaikuttamatta. En usko, että mikään yksittäinen kysymys oli ratkaiseva, mutta näitä kysymyksiä alkoi yksinkertaisesti olla liian paljon.
Sazonov näkee myös, että kokoomus kykeni esittämään vihreitä uskottavampia vaihtoehtoja mitä tulee kaupunkisuunnittelun kysymyksiin.
Mitä tulee taas valtakunnan politiikkaan, puoliväliriihessä koulutusmyönteisenä puolueena profiloituneet vihreät joutuivat nielemään tutkimukseen kohdistut leikkaukset. Myös turveyrittäjien tukeminen herätti vihreiden kannattajissa närää ja moni tuntui pettyneen siihen, miten ilmastoasiat olivat jääneet koronan ja monen muun varjoon. Toisaalta taas monet koronan kurittamat kulttuurialan toimijat olisivat kaivanneet vihreiltä selkeämpää tukea.
Sitten oli vielä Helsingin asemaa ja palveluja heikentävä sote-uudistus, jota vihreät olivat hallituksessa hyväksymässä.
– Ymmärrän hyvin, miten sote oli vaikea pala vihreille täällä Helsingissä. Itseänikin olisi hävettänyt, jos olisin ollut painamassa jaa-nappia helsinkiläisenä kansanedustajana, Sazonov sanoo.
– Varmasti valtakunnan politiikka ja se, minkälaisia päätöksiä vihreät ovat olleet ajamassa hallituksessa – sillä on ollut vaikutusta. Ja sote-uudistuksen puolustaminen on ollut heille Helsingissä vaikeaa, Vierunen katsoo.
Kuntavaalien jälkeen vihreissä on käyty paljon keskustelua siitä, että puolue olisi siirtynyt liikaa vasemmalle.
– Mielestäni politiikkaa tiivisti tekeville on ollut jo pitkään selvää, että vihreät on vasemmistopuolue. Ja tämä nykyinen hallitus on vain vahvistanut sitä. Ymmärrän, että monelle cityvihreälle porvarille tekee pahaa vihreiden äänestäminen, vaikka olisikin ilmastoasioista samaa mieltä, jos kaupan päälle tulevat velanotto, veronkorotukset ja julkisten menojen holtiton kasvu. Näkisin, että vihreät ovat kuntapolitiikassa olleet kuitenkin tässä vasemmistolaisuudessaan maltillisempia, mitä valtakunnanpolitiikassa, Sazonov arvioi.
Wille Rydmanin mielestä Helsingin vaalituloksesta ei voi vetää kuitenkaan ainakaan yksiselitteisiä johtopäätöksiä siitä, mihin vihreiden äänestäjät ovat menneet. Vihreiltä katosi Helsingissä yli 12 000 ääntä, mutta toisaalta kokoomukseltakin 6 500. Äänimäärissä kannatustaan kasvattivat etenkin uusi Liike Nyt ja perussuomalaiset – jossain määrin myös SDP ja vasemmistoliitto.
– Tämä vaatisi sellaista kvalitatiivista tutkimusta, jossa vähän haastateltaisiin myös ihmisiä, Rydman pohtii.
5. YLLÄTTÄVÄÄ VETOAPUA PÄÄMINISTERILTÄ
Kokoomuksen vaalislogan näissä kuntavaaleissa oli ”sydän on oikealla”. Kuntavaalien alla oikeiston ja vasemmiston välinen jännite ja vastakkainasettelu nousivat lopulta yllättävänkin vahvasti pintaan.
– Saimme vähän yllättävääkin vetoapua siitä, kun SDP:n puheenjohtaja ja pääministeri Sanna Marin veti vaalikampanjansa ja omat puheensa sen aikana niin äärimmäisen vasemmalle, toteaa Wille Rydman viitaten Marinin puheisiin etenkin kuntaveron proggressiosta.
Rydmanin mielestä kokoomuksen kampanjaviesti sai pääministerin puheiden kautta vielä erityistä uskottavuutta.
– Omalla viestinnällään Marin alleviivasi kokoomuksen sanoman painavuutta.