Venäjän sisäpolitiikan ja poliittisten instituutioiden tutkimusohjelmaa Moskovan Carnegie-keskuksessa johtava Andrei Kolesnikov arvioi Venäjän johdon kannatuksen perustuvan kahteen keskeiseen tekijään. Toinen niistä on hänen mukaansa tuki presidentti Vladimir Putinin yksittäisille konkreettisille toimille, toinen Krimin liittäminen Venäjään.
Keväällä 2014 toteutettua Ukrainalle kuuluvan Krimin liittämistä, jonka kansainvälinen yhteisö on tuominnut laittomaksi, hän pitää presidentti Putinin hallinnon legitimiteetin kulmakivenä.
– Ei ole sattumaa, että vuoden 2018 presidentinvaalien ajankohdaksi on valittu 18. maaliskuuta – Krimin Venäjään liittämisen muodollisesti vahvistaneen sopimuksen allekirjoittamisen vuosipäivä. Kyse ei ole vaaleista sanan oikeassa merkityksessä, vaan pikemminkin eräänlaisesta Krimin jälkeisen enemmistön identiteetin juhlinnasta, Kolesnikov toteaa presidentinvaalien kynnyksellä julkaistussa kirjoituksessaan.
Krimin kaappauksella Putinin hallinto pyrkii hänen mielestään ylläpitämään mielikuvaa Venäjästä piiritettynä linnakkeena.
Piiritetyn linnakkeen syndrooman voimakkuus heijastelee Kolesnikovin mukaan Venäjän ulkosuhteiden kulloistakin tilaa. Tiettyjä elementtejä Kreml on kuitenkin pitänyt esillä suhdanteista riippumatta. Mielikuvissa toistuvat ulkoiset viholliset, oma viides kolonna, lännen painostus, Naton laajentuminen, Syyrian sotaretki todisteena Venäjän mahdista sekä väitteet Venäjän tuhatvuotisesta historiasta.
Myös EU:n, Baltian maiden, Georgian, Puolan ja Yhdysvaltojen muodostamalla ”pahan akselilla” Kreml pelottelee kansalaisia ahkerasti.
Tällaisilla puheilla on Kolesnikovin mukaan pyritty Krimin valtauksen jälkeen ylläpitämään kielteisen konsensuksen ilmapiiriä. Venäläisten halutaan uskovan, että lännenvastaiset, eristäytymistä suosivat ja konservatiiviset arvot ovat kansakuntaa yhdistävä tekijä, eikä rintamasta poikkeamista katsota hyvällä.
Kolesnikov sanoo toisinajattelijat leimattavan paarioiksi tai jopa tuomittavan rikollisina. Itsenäisiä tiedotusvälineitä on suljettu, ajettu konkurssiin tai pakotettu uuteen omistukseen. Poliittisesti aktiivisia ja omantunnontarkkoja kansalaisia on patisteltu suuntaamaan mielenkiintonsa Kremlin kannalta harmittomampiin aiheisiin.
– Samaan aikaan internetiä valvotaan ja järjestöjä leimataan ei-toivotuiksi. Nyt käydään jopa keskustelua siitä, voisiko valtio jälleen vahvistaa ei-toivotun yksilön käsitteen ja kenties soveltaa sitä sekä ulkomaalaisiin että Venäjän kansalaisiin, enemmistön hirmuvallan noususta puhuva Kolesnikov sanoo.
Kauna karkaa Kremlin kontrollista
Venäjän johto kuvittelee Kolesnikovin mukaan maan olevan edelleen imperiumi.
– Ulkopolitiikassa Moskova asemoi itsensä mielikuvitusimperiumin keskuskaupungiksi, joka pyrkii esiintymään jälkineuvostoliittolaisen alueen johtajana ja jakamaan maailmaa etupiireihin 1800- ja 1900-lukujen hengessä, Kolesnikov sanoo.
Imperialistinen ideologia halutaan hänen mukaansa iskostaa myös kansalaisten mieliin.
Krimin liittämistä Venäjään Kolesnikov luonnehtiikin paitsi sotilaalliseksi ja poliittiseksi, myös ideologiseksi tapahtumaksi. Siihen huipentui hänen mukaansa itsevaltaiseen johtajuuteen ja laajentumisajatteluun nojautuva imperialistinen ajattelu, jota presidentti Putin on perustellut jopa uskonnollisin termein.
– Valtion isolationistista ja kansallismielistä ideologiaa kaiutetaan katkeruudella kuorrutetulla retoriikalla, joka on suunnattu kaikkea vierasta vastaan, Kolesnikov sanoo.
Systemaattinen kaunan lietsonta on hänen mukaansa edennyt pisteeseen, jossa demokraattisten ja liberaalien arvojen puolustajia vastaan kohdistetut hyökkäykset eivät enää ole viranomaisten kontrollissa. Muun muassa oppositiopoliitikkoihin ja toimittajiin kohdistuvat väkivallanteot ovat vallitsevassa ilmapiirissä lisääntyneet hälyttävästi.
Kreml ja jopa eräät Venäjän ortodoksisen kirkon edustajat ovat Kolesnikovin mielestä antaneet hyökkäyksille hiljaisen hyväksyntänsä, eivätkä lainvalvontaviranomaiset ole niihin yleensä puuttuneet.
Kolesnikov viittaa itsekin hyökkäyksen kohteeksi joutuneeseen toimittaja Julija Latininaan, joka on kuvannut nykytilannetta seuraavasti:
– Kreml on järjestelmällisesti rohkaissut kaikenlaista opposition kohdistuvaa väkivaltaa. Kreml on halunnut luoda Venäjän sisälle eräänlaisen kotimaisen Donbasin, jossa erilaiset valistuksen viholliset ottavat asiakseen niittää kumoon joka ikisen vapauden taimen. Kreml voi vain kohauttaa olkapäitään ja todeta: “Ei meillä ole tämän kanssa mitään tekemistä – tämä on kansan tahto, kaivostyöläisten ja traktorinkuljettajien tahto.”