Sosiaali- ja terveysjärjestön palvelutoiminnalla ja vapaaehtoistyöllä autetaan vuosittain vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Kolmas sektori tuottaa palveluja usein kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, joita julkinen sektori ei tavoita tai joille yksityisen sektorin palvelut ovat liian kalliita.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan osallistuu ja palveluja käyttää yli miljoona suomalaista. Järjestöissä toimii vapaaehtoisina yli puoli miljoonaa kansalaista.
Järjestöjen tuottamat palvelut on usein räätälöity juuri tietyn ryhmän tarpeisiin, kuten kuulo- tai näkövammaisten, liikuntarajoitteisten tai mielenterveysongelmista kärsivien tarpeisiin. Vanhustyötä tekevät järjestöt tuottavat palveluita muun muassa muistisairaille ja heidän omaishoitajille, tarjoavat monipuolisia asumispalveluita sekä virkistys- ja liikuntapalveluja ja terveysneuvontaa. Esimerkkien listaa voisi jatkaa pitkälle.
Keskustelu järjestöavustuksista käy kuumana ja samalla esiin on noussut huolestuttavia kannanottoja siitä, että sosiaali- ja terveysalan avustukset pitäisi lopettaa. On ehdotettu jopa 500 miljoonan euron leikkausta järjestöille, vaikka järjestöt eivät edes saa tuota summaa.
Tuntuu todella surulliselta, että ko. ajatuksen esittäjät eivät tiedosta, miten paljon hyvinvointia, ongelmien ehkäisyä ja elämänhalun ja työkyvyn palauttamista järjestöjen tuella saadaan aikaan. Kyseessä on hurja pudotus, joka toteutuessaan merkitsisi järjestöille monen tärkeän toiminnan loppumista tai merkittävää supistamista.
Jos tällainen leikkaus tehtäisiin, ongelmat kaatuisivat kuntien syliin, joiden voimavarat ovat jo nykyisellään riittämättömät, esimerkkinä vaikkapa mielenterveyspalvelujen huutava tarve. Rahoitusvajetta voi paikata esimerkiksi arpajaisveroa alentamalla ja siirtämällä avustuskohteita valtion budjettirahoituksen piiriin.
Myös tänä vuonna koronan aiheuttamassa poikkeustilanteessa sosiaali- ja terveysjärjestöt muuttivat nopeasti toimintaansa ja tavoittivat entistä enemmän ja uusia avuntarvitsijaryhmiä, tarjosivat psykososiaalista tukea ja turvaa riskiryhmille, jotka muuten olisivat joutuneet eristäytymään normaalista elämästä ja jääneet palveluiden ulkopuolelle. Tämä avuntarve ei ole edelleenkään ohitse.
Kirjoittaja Maija Perho (kok.) on sosiaalineuvos ja entinen sosiaali- ja terveysministeri.