Talouspolitiikan arviointineuvosto antoi tällä viikolla palautetta hallituksen talouspolitiikasta. Keskeisin viesti oli, että hallituksen 72 prosentin työllisyystavoite jää saavuttamatta, eikä hallitus sen vuoksi yllä taloustavoitteisiinsa.
Arviointineuvoston mukaan hallituksen pitäisi pienentää menoja tai kasvattaa tuloja peräti 2,4 miljardilla eurolla, jotta julkinen talous saataisiin hallituksen tavoitteen mukaisesti tasapainotettua ja velaksi eläminen lopetettua vuoteen 2021 mennessä.
Arviointineuvosto kritisoi voimakkaasti hallituksen tälle vuodelle myöntämiä ansiotuloveronkevennyksiä, jotka lyövät loven valtiontalouteen. Työmarkkinakeskusjärjestöt vaativat veronalennuksia hyvitykseksi maksuista, jotka siirtyivät työnantajilta palkansaajille kilpailukykysopimuksessa.
Hallituksen alkuperäisen tavoitteen mukaan kilpailukykysopimuksen piti parantaa julkisen talouden tasapainoa miljardilla eurolla vuoteen 2019 mennessä veronalennukset huomioiden. Työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelema kilpailukykysopimus jäi kuitenkin selvästi sille asetetuista tavoitteista ja lopputulema valtiovarainministeriön arvion mukaan on, että sopimus on julkiselle taloudelle pitkällä aikavälillä neutraali.
Arviointineuvoston arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista on valtiovarainministeriötä huomattavasti pessimistisempi: neuvoston laskelmien mukaan kilpailukykysopimus kasvattaa julkisten talouden alijäämää 500 miljoonalla eurolla pitkällä aikavälillä.
Työvoiman puute jarruttaa kasvua
Hallituspuolueiden tavoitteena on tehdä huhtikuun lopun puolivälitarkastelussa päätöksiä työllisyyttä parantavista toimista. Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on painottanut, että mikäli työllisyyttä ei saada parannettua, edessä on lisäleikkauksia. Orpo on puhunut aiemmin 1–2 miljardista eurosta, mutta tällä hetkellä liikutaan lähempänä arviointineuvoston laskemaa reilua kahta miljardia euroa.
Hallituksen kannalta kimurantiksi tilanteen tekee se, että työllisyyskeinojen pitäisi vaikuttaa kahdessa vuodessa, ennen kuin hallituskausi päättyy. Harvat toimet ehtivät vaikuttaa niin nopeasti – paitsi leikkaukset.
Työllisyyspaketteja on valmisteltu aiemminkin tällä vaalikaudella, viimeksi viime syksyn budjettiriiheen. Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin (ps.) mukaan hallitus on tehnyt jo päätöksiä, joiden pitäisi tuoda 80 000 uutta työpaikkaa. Siitä huolimatta työpaikkoja tulee valtiovarainministeriön ennusteen mukaan vain 40 000 lisää koko vaalikauden aikana, vaikka tavoitteena oli 110 000 uutta työpaikkaa. Hallituksen työllisyystoimet eivät siis ole olleet niin tehokkaita kuin oli tarkoitus.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on toistuvasti tuonut esille uskonsa valtiovarainministeriön ennusteita vahvempaan talouskasvuun. On totta, että taloudessa on myönteisiä merkkejä ja talouskasvu voi yllättää positiivisesti tänä vuonna. Kahden tai kolmen prosentin kasvu parantaisi julkisen talouden rahoitusasemaa, mutta se ei ratkaisisi Suomen julkisen talouden ongelmia.
Työ- ja elinkeinoministeriön tilastot osoittavat, että pitkäaikaistyöttömyys kasvaa samaan aikaan, kun avoimet työpaikat ovat lisääntyvät. Se kertoo rakenteellisista ongelmista työmarkkinoilla.
Vaikka maailman talous lähtisi vetämään, ongelmat työvoiman saatavuudessa alkaisivat rajoittaa talouden kasvua. Siksi Suomen kasvu on jäämässä tulevina vuosina noin prosenttiin, vaikka aluksi nähtäisiinkin yksi tai kaksi ripeämmän kasvun vuotta.
Paikallinen sopiminen tyssää taas
Hallitus on nostanut paikallisen sopimisen edistämisen uudelleen agendalle, mutta jo nyt näyttää siltä, ettei palkansaajajärjestöissä ole valmiutta luopua luottamusmiesvaatimuksesta, eikä Suomen yrittäjissä ole halua hyväksyä luottamusmiestä ainoaksi sopijaosapuoleksi. Paikallinen sopiminen tuskin laajenee tänäkään keväänä järjestäytymättömiin yrityksiin.
Paikallisen sopimisen vaihtoehtona hallitus voisi esittää yleissitovuudesta luopumista. Silloin liittoon kuulumattomien yritysten olisi mahdollista palkata työntekijä siihen hintaan, mitä työstä voidaan maksaa työehtosopimusten määräyksistä välittämättä. Sitäkin palkansaajajärjestöt vastustavat henkeen ja vereen, eikä hallituksessakaan yleissitovuuden poistosta innostu kuin kokoomus.
Työllistämistä voitaisiin edistää myös alentamalla henkilöperusteista irtisanomiskynnystä, jotta uuden työntekijän palkkaaminen ei olisi kohtuuttoman suuri riski työnantajalle.
Ikuisuuskeinoina naftaliinista löytyy kotihoidontuen keston lyhentäminen, jota perussuomalaiset ei hyväksy, ja työttömyyseläkeputken alaikärajan nostaminen. Eläkeuudistuksen yhteydessä sovittiin, että työttömyysputkea arvioidaan seuraavan kerran vasta vuonna 2019.
Orpon asettamalta kannustinloukkutyöryhmältä odotetaan ehdotuksia puoliväliriiheen muun muassa asumistuesta. Vaikea nähdä, että työryhmän esityksillä nostettaisiin työllisyysastetta parilla prosenttiyksiköllä.
Mikäli istuva hallitus ei saa velkaantumista kuriin, seuraava hallitus saa perinnökseen miljardileikkaukset. Lisäksi velkaantuminen alkaa kiihtyä uudelleen 2020-luvulla, kun ikääntymisestä aiheutuvat menot alkavat kasvaa. Sote-uudistuksen vaikutuksista ei ole vielä riittävästi tietoa, jotta sen voitaisiin varmuudella todeta tuovan kolmen miljardin euron säästöt. Lisäksi muista julkisista menoista pitäisi säästää vielä miljardi, koska kuntien tehtäviä vähentämällä se ei onnistunut.
Pahimmassa tapauksessa sopeutustarve onkin ensi vaalikaudella 6–7 miljardia euroa.