Venäjän olisi määriteltävä mahdollisimman pian uudelleen, mitä se ulkopolitiikallaan tavoittelee, Moskovan Carnegie-keskuksen johtaja Dmitri Trenin toteaa. Tämänhetkistä tilannetta hän arvioi kovin sanoin.
– On kulunut hieman yli viisi vuotta siitä, kun alkoi Ukrainan kriisi, joka muutti drastisesti Venäjän ulkopolitiikan suuntaa ja tuhosi vain muutamassa kuukaudessa Venäjän neuvostoajan jälkeisen linjan kaksi keskeistä pilaria, Trenin kirjoittaa tuoreessa artikkelissaan.
Pilareista ensimmäinen oli hänen mukaansa Venäjän integroituminen läntisiin rakenteisiin ehdoin, jotka olisivat olleet Moskovan hyväksyttävissä. Vaihtoehtoinen pilari oli entisten neuvostotasavaltojen kokoaminen yhteisöksi, jota Venäjä olisi pyrkinyt johtamaan.
– Nyt Venäjän ja lännen suhteita leimaavat vieraantuminen ja vastakkainasettelu. Neuvostoliitosta irtautuneet maat suhtautuvat Venäjään pahimmillaan vihamielisenä valtiona ja parhaimmillaan pragmaattisena kumppanina, Trenin sanoo.
Presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä on hänen mukaansa menettänyt tietynlaisen roolimallin aseman, joka sillä on joidenkin kansakuntien silmissä aiemmin ollut. Tämän seurauksena Venäjän vaikutuspiiriin kuuluvat nykyisin enää Abhasia, Etelä-Ossetia, niin sanotut Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat ja – tietyin varauksin – Transnistria. Krimin liittämistä Venäjään ei tunnusta edes mikään Moskova-vetoisen Euraasian talousunionin jäsenmaista.
Hiipuva vaikutusvalta
Venäjän kansainvälisen roolin Dmitri Trenin toteaa olevan vain varjo siitä, mitä se 1900-luvulla tai jopa 1800-luvulla oli.
– Venäläisten on jatkettava eteenpäin tämän tosiasian – ei kaihoisien menneisyyden muistojen – pohjalta, Trenin sanoo.
– Venäjä voi nykyisinkin vaatia itselleen suurvallan asemaa, mutta toisenlaisessa merkityksessä kuin aikaisemmin – ei hegemonina eikä maailman johtajana, hän painottaa.
Vaikka Venäjän on ulkopolitiikassaan edistettävä ja puolustettava omia etujaan, sen ei pitäisi Treninin mielestä enää pyrkiä alistamaan muita maita, olipa niiden historia, poliittinen järjestelmä, ideologia tai uskonto millainen hyvänsä.
– Maan pitäisi kunnioittaa toisten legitiimejä turvallisuusintressejä ja olla valmis ottamaan ne huomioon omassa toiminnassaan, hän toteaa.
Näpit irti Ukrainasta
Suhteitaan Eurooppaan Venäjän kannattaisi Treninin mukaan pyrkiä tulevaisuudessa kohentamaan niin, että molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan, tunnustavat toistensa erot eivätkä puutu toistensa sisäisiin asioihin. Siihen ei kuitenkaan ole edellytyksiä ennen kuin Itä-Ukrainan sotatoimet laantuvat tai parhaassa tapauksessa päättyvät kokonaan.
– Kiovassa ei tapahdu Venäjälle suosiollista vallanvaihtoa, ”suurta diiliä” Washingtonin kanssa ei tule, ei myöskään poliittista ratkaisua Minskin sopimusten pohjalta. Moskovan täytyy hyväksyä se, että Donetsk ja Luhansk kuuluvat Ukrainalle ja että ne liitetään siihen vääjäämättä takaisin, Trenin korostaa.
– Mitä Ukrainaan itseensä tulee, Moskovan pitäisi ajaa alas kotimainen propagandansa, luopua virheellisestä käsityksestä, jonka mukaan Venäjä ja Ukraina ovat veljellisiä kansakuntia, ja alettava kohdella Ukrainaa yhtenä naapurimaana muiden joukossa.
Kun Venäjän kontrolloimat Donetskin ja Luhanskin alueet on palautettu Ukrainan hallituksen valvontaan, voitaisiin Treninin mielestä päästä neuvotteluteitse tilanteeseen, jossa Krimin liittäminen Venäjään olisi Ukrainan ja sen jälkeen myös kansainvälisen yhteisön hyväksyttävissä.
Horjuttaminen ei hyödytä
Trenin kehottaa Venäjän johtoa luopumaan kaikista niistä toimista, joilla se on pyrkinyt heikentämään EU:n ja Naton yhtenäisyyttä.
– Tällaiset toimet ovat kääntyneet suurisuuntaisesti itseään vastaan. Venäjän olisikin pidättäydyttävä puuttumasta Euroopan sisäisiin asioihin, vaikka Yhdysvallat ei toimisikaan samoin, hän toteaa.
– On todella äärimmäisen tärkeää, että Moskova ei ammu itseään jalkaan lietsomalla Venäjään kohdistuvia pelkoja Euroopassa. Moskovan kiivas vastustus Naton laajentumista kohtaan on vahingoittanut Venäjän kansallisia intressejä vähintään yhtä paljon kuin itse Naton laajentuminen.
Arktisella alueella Venäjän tulisi Treninin mukaan välttää tarpeetonta sotilaallista varustautumista, vaikka useimmat Jäämeren rantavaltioista ovat Naton jäseniä, ja päinvastoin tavoitella nykyistä laajempaa alueellista yhteistyötä niiden kanssa.