Venäjällä ja Valko-Venäjällä kommunististen puolueiden alla toimineet nuorisojärjestöt eivät kadonneet Neuvostoliiton hajotessa, vaan niiden seuraajajärjestöt mukautuivat muuttuvaan yhteiskuntaan, ilmenee Helsingin yliopiston tuoreesta väitöskirjatutkimuksesta.
Neuvostoajan perintö on edelleen nähtävissä siinä, miten hallinto suhtautuu nuorten yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja millaisia järjestöjä nuorisopolitiikassa toimii.
– Sekä Venäjällä että Valko-Venäjällä kommunistisen puolueen alaiset nuorisojärjestöt eivät hävinneet Neuvostoliiton hajotessa. Päin vastoin, ne sopeutuivat poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen murrokseen muuttumalla itsenäisiksi kansalaisjärjestöiksi, kertoo väitöskirjatutkija Kristiina Silvan.
Valko-Venäjällä Komsomol-järjestö pakkoliitettiin uuteen presidentti Aljaksandr Lukashenkaa tukevaan nuorisojärjestöön 2000-luvun alussa, koska se ei ollut ryhtynyt Lukashenkan tukijaksi. Venäjällä nuorisoliitto on edelleen tiiviissä yhteistyössä hallinnon kanssa.
Valtaapitäville nuorisojärjestöt näyttäytyvät sekä uhkana että mahdollisuutena. Hallinto pyrkii ohjaamaan nuorisoaktivisimia sen itse hyväksymään suuntaan, jolla pyritään muokkaamaan nuorisosta kansalaisia, jotka ovat lojaaleja nykyhallinnolle ja immuuneja ”läntiselle propagandalle”. Seuraajajärjestöt järjestävät myös mielellään ”isänmaallista kasvatusta” nuorille.
Venäjällä nuorisofoorumeille osallistuu vuosittain jopa miljoona nuorta, mutta osallistuminen ei välttämättä kerro vahvasta poliittisesta osallistumisesta, sillä osallistuminen voi olla vain tapa tavata ihmisiä ja pitää hauskaa. Väitöstutkimuksessa tarkasteltiinkin nuorisopolitiikkaa siihen osallistuvien nuorten näkökulmasta.
– Myös Venäjällä viralliseen nuorisopolitiikkaan aktiivisesti osallistuvat saattavat suhtautua [Venäjän presidentti Vladimir] Putinin hallintoon kriittisesti, Silvan toteaa.