”Kun menin syyskuun alussa ilmoittautumaan te-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, minulta kysyttiin, olinko hakenut kouluun kevään 2013 yhteishaussa. Vastasin, että en, koska olin työelämässä. Sain kuulla, että siitä huolimatta minun olisi pitänyt hakea kouluun. Koska en hakenut, minulla ei ollut oikeutta työttömyysetuuteen”, 25-vuotias Mikko Kaponen kirjoittaa Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Kaponen joutui työttömäksi määräaikaisen työsuhteensa päätyttyä elokuussa 2013. Hän oli työskennellyt samassa yrityksessä vuodesta 2007. Kaponen oli ammattiliiton ja työttömyyskassan jäsen koko työssäoloaikansa.
”Keväällä 2014 hain yhteishaussa opiskelemaan lvi-alan kouluun ja moneen muuhun kiinnostavaan koulutukseen. Tämä aktiivisuuteni ei kuitenkaan auttanut. Syksyllä 2013 te-toimistolta saamani estävä päätös on edelleen voimassa. Se on voimassa, kunnes olen osallistunut toimenpiteisiin tai ollut töissä 21 viikkoa”, Kaponen tuskailee.
Hänen mukaansa järjestelmä ei yksinkertaisesti toimi ja on ajanut hänet konkurssin partaalle.
”Ei minua huvita lusmuilla kotona liiton rahoilla, mutta jos tilanne on se, ettei kouluun pääse eikä työtä ole, jääkö muuta vaihtoehtoa? Viimeisten rahojen vieminen tai se, ettei laskuista ole toivoakaan selvitä, ei helpota asiaa yhtään”, Kaponen kirjoittaa.
Vantaalaismies kertoo, että osallistuisi mielellään koulutuksiin tai menisi töihin. Hän oli osallistunut te-toimiston osoittamiin koulutuksiin, mutta menetti ansiopäivärahan, kun ei tullut valituksi jatkoon kartoitusjaksojen jälkeen. Tämä vei Kaposen taas takaisin sosiaalitoimen tuelle.
”Asia on ihmetyttänyt niin liitossa kuin Kelassakin. Myös Kelasta sanottiin, että työttömyysturvatiedot ovat kunnossa. Minkä vuoksi te-toimisto evää nuoren ansiopäivärahan, johon hän on oikeutettu? Nuorisotakuun tarkoitus ei ole syrjäyttää nuoria tai polkea nuorten oikeuksia. Asia on kääntynyt päälaelleen”, Kaponen kirjoittaa.
”En halua maata kotona tekemättä mitään. Haluan opiskella ja saada ammatin sekä työpaikan. Nuorisotakuu ajoi minut sosiaalitoimiston luukulle ja vei minulta osan itsetunnostani. Eihän se voi olla takuun tarkoitus?”