[rev_slider alias=”niina-koivisto-1″ mode=”header”][/rev_slider]
Lauantai-iltapäivä Kaivopuistossa on kesän tähän mennessä kauneimpia. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämmittää mukavasti. Rannan tuntumassa tuulee raikkaasti, lokit kirkuvat. Vastaan tulee hymyileviä ihmisiä, tunnelma Helsingissä on huoleton.
– Onpa ihanaa olla täällä tällaisena päivänä, poliisitarkastaja Niina Koivisto sanoo heti tavatessamme.
Koivisto on palannut kotimaahan myöhään edellisenä iltana. Takana on pitkä matkapäivä: ensin lento Kosovon pääkaupungista Pristinasta Istanbuliin, sieltä muutaman tunnin odottelun jälkeen jatkolento Suomeen.
Helmikuusta alkaen Koivisto on toiminut Suomen lähettämänä poliisineuvonantajana Euroopan unionin EULEX-operaatiossa Kosovossa. Operaation tarkoituksena on edistää vuonna 2008 itsenäistyneen valtion oikeusvaltiokehitystä paikallisia viranomaisia tukemalla. Tehtävien painopiste on tarkkailussa ja neuvonannossa – käytännön poliisitoiminnasta vastaa Kosovon poliisi itse.
Koivisto on keskittynyt tukemaan ensi sijassa poliisijohdossa toimivaa yhteisöpoliisitoiminnan johtajaa ja neljää tämän alaisuuteen sijoitettua sektorijohtajaa. Lisäksi hän käy säännöllisesti tapaamassa poliisilaitosten päällystöä muualla Kosovossa.
Etäisyydet eivät ole pitkiä – Pristinasta ehtii kaikkialle parissa kolmessa tunnissa.
– Asiat, joiden parissa paikallisten kollegojeni kanssa työskentelen, ovat itse asiassa hyvin samankaltaisia kuin poliisipäällystön työ Suomessa.
Niina Koiviston kiinnostus kansainvälisiä tehtäviä kohtaan virisi, kun hän työskenteli Suojelupoliisin terrorismin torjunnan yksikössä viime vuosikymmenen lopulla.
– Suojelupoliisi on todella kansainvälinen talo, jonka työntekijöistä monet ovat hankkineet meriittejä maailman eri kolkissa. Siellä päätin, että haluan itsekin toimia jossain urani vaiheessa ulkomailla, hän kertoo.
– Olen kokenut, että haluan tehdä sellaista työtä, jolla on vaikutusta koko maailman vakauteen ja jossa voin auttaa ihmisiä. Halusin myös avartaa ymmärrystäni maailmasta.
Edellytyksiä kansainvälisiin tehtäviin vahvisti se, että korkean virka-arvon omaavista, kokemusta vaativista kansallisen tason tehtävistä hankkineista naisista on maailman konfliktialueilla huutava pula.
– Puolet maailman väestöstä on naisia ja tyttöjä, joille kuuluvat yhdenvertaiset oikeudet ja turva. Siksi naisasiantuntijoita ja -poliiseja tarvitaan usein kipeästi, Koivisto sanoo.
Suojelupoliisin jälkeen hän palveli useita vuosia poliisiylijohdon eri tehtävissä Helsingissä, viime vaiheessa poliisiylijohtajan esikunnassa. Vuonna 2015 ajankohtaistui mahdollisuus kansainvälisen siviilikriisinhallinnan peruskoulutukseen, jonka järjestämisestä Suomessa vastaa sisäministeriön alainen Kriisinhallintakeskus.
– Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen ja muut esimieheni Poliisihallituksessa tukivat lämpimästi Kriisinhallintakeskuksen koulutukseen hakeutumistani.
Kevättalvella 2016 Koivisto pakkasi matkalaukkunsa ja lensi Suomen lähettämänä erityisasiantuntijana EUPOL Afganistan -siviilikriisinhallintaoperaatioon Kabuliin.
– Toimin siellä strategisen tason neuvonantajana Afganistanin sisäministeriön korkeille poliisivirkamiehille sekä ministereille. Operaation perustehtävänä oli tukea maan poliisitoimintaa ja oikeusvaltiokehitystä osana koko turvallisuussektorin uudistusta, hän kertoo.
Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon sekä hyvän, korruptiosta vapaan hallinnon edistäminen kuuluivat hänen mukaansa tehtävään sen erottamattomana osana.
EUPOL-operaation päällikkönä oli tuolloin suomalainen diplomaatti Pia Stjernvall, jonka suhteita Afganistanin monimutkaisen poliittisen asetelman eri toimijoihin Koivisto luonnehtii erinomaisiksi. Suomen panos vuonna 2007 käynnistettyyn operaatioon on ollut muutenkin merkittävä: siinä on palvellut vuositasolla enimmillään jopa kymmeniä suomalaisia siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita.
[rev_slider alias=”niina-koivisto-2″][/rev_slider]
Toimintaympäristö Kosovossa on kovin toisenlainen kuin se, jonka Koivisto Afganistanissa kohtasi. – Afganistanissa asuimme tarkoin vartioidussa leirissä, josta liikuimme henkilösuojattuina tarkan turvallisuussuunnittelun mukaisesti.
Turvatoimien tiukkuudesta ja jatkuvasti harjoittelusta huolimatta Koivisto kertoo kokeneensa tilanteita, joissa pelolta ei voinut välttyä. Joskus taleban-taistelijat onnistuivat toteuttamaan iskuja niin lähellä, että myös omaan turvallisuuteen kohdistunut uhka oli välitön ja todellinen.
Sen sijaan Pristinassa arki ei yleensä päällisin puolin poikkea monen muun eurooppalaisen pääkaupungin elämästä.
– Kosovossa asumme leirin sijasta keskellä paikallista yhteisöä omissa asunnoissamme ja voimme liikkua jokseenkin vapaasti niin operaatioon liittyvissä tehtävissä kuin myös vapaa-ajalla.
Kun Niina Koiviston kanssa keskustelee, ei voi välttyä havaitsemasta sitä innostusta, jolla hän kriisinhallintaoperaatioihin liittyvistä kokemuksistaan kertoo. Hän on ihastunut Afganistanin jylhänkauniisiin maisemiin, mutta erityisen lämpimästi hän puhuu tehtäviensä puitteissa kohtaamistaan ihmisistä.
– Poliisin korkeimmalla johtotasolla toimivat ihmiset ovat koulutettuja, fiksuja ja huumorintajuisia joka puolella maailmaa, myös konfliktialueilla. Olen oppinut arvostamaan suuresti Afganistanin ja Kosovon poliisin avainhenkilöiden ammattitaitoa ja vilpitöntä halua kehittää johtamaansa toimintaa.
Koivisto on huomannut ulkopuolisten usein ajattelevan, että epävakaassa maassa turvallisuusviranomaisten täytyy olla epäpäteviä. Se ei hänen havaintojensa mukaan pidä lainkaan paikkaansa.
Molemmissa maissa EU-johtoisten operaatioiden henkilöstöön on kuulunut myös paikalta palkattuja yhteyshenkilöitä ja tulkkeja, jotka ovat joutuneet kokemaan konfliktin vaikutukset niin omaan kuin läheistensä elämään.
– Tutustuminen näihin ihmisiin on syventänyt ymmärrystäni näiden kriisien taustoista ja opettanut tuntemaan paikallista kulttuuria. Muutamien kanssa olen solminut elinikäisiä ystävyyssuhteita, Koivisto kertoo.
– On tärkeää ymmärtää maailmaa, sen ihmisiä ja eri alueiden konflikteja laajasti. Ulkomailla työskentely ja matkustaminen avartavat ajattelua paljon.
Hän on mielestään etuoikeutettu, kun on saanut hankkia kokemusta kriisinhallintatehtävistä maailman konfliktialueilla.
– Mikä olisi hienompaa kuin viedä Suomen strategisia tavoitteita käytäntöön, vahvistaa kansainvälisiä verkostojamme ja toimia osana kansainvälistä yhteisöä yhdessä osaavien kollegojen kanssa.
Koivisto pitää tärkeänä, että kriisinhallintaoperaatioissa toimineiden suomalaisten taustatyönantajat hyödyntävät näiden hankkimaa osaamista mahdollisimman täysimääräisesti. Heitä tulisi hänen mielestään sijoittaa kotimaahan paluunsa jälkeen tehtäviin, joissa he voivat myös jatkossa toimia Suomen käyntikortteina maailmalle.
Tehtävissään Niina Koivisto on saanut ylpeänä havaita, kuinka arvostettuna toimijana Suomen poliisia alan kansainvälisillä foorumeilla pidetään. Etelä-Pohjanmaalla varttuneelle Koivistolle poliisin ura tuntui lukion jälkeen luontevalta valinnalta. Koulumenestys kertoi lukupäästä, mutta poliisintyön toiminnallisuus viehätti innokasta ratsastajaa. Valmistuttuaan Poliisiammattikorkeakoulusta hän opiskeli työn ohessa oikeustieteellisessä ja auskultoi myöhemmin ruotsinkielisessä Raaseporin käräjäoikeudessa.
Nyt valmisteilla on väitöskirja Helsingin yliopistoon. Aikataulupaineita sillä ei kuulemma ole.
– Seitsemään virkavuoteen poliisin ylijohdon eri tehtävissä mahtuu paljon hienoja hetkiä. Ylijohdossa on kaikilla kokonaisvaltainen ja laaja näkemys koko sisäisestä turvallisuudesta, kontaktipinta valtioneuvostotason sidosryhmiin ja halu pitää Suomen poliisi ykkösenä, hän sanoo.
Koivisto painottaa olevansa vielä suhteellisen nuori verrattuna moneen kokeneempaan poliisijohdon konkariin. Hänen etenemisensä 30-vuotiaana huipun tuntumaan puhunee kuitenkin puolestaan.
– Tämä on hieno ammatti, jossa on mahdollisuus tehdä horisontaalista tai vertikaalista uraa koulutustaustasta, kiinnostuksesta ja osaamisesta riippuen. Töitä on paljon ja päivät ovat pitkiä, mutta työ tuntuu mukavalta, kun saa tehdä sitä, mistä pitää.
Kun valoisalta ja sosiaaliselta Koivistolta kysyy hänen elämänfilosofiaansa, vastaus ei oikeastaan yllätä.
– Uskon myönteisyyden voimaan. Ei ole minulta pois, jos muut pärjäävät.
Viikonlopun ohjelmassa on seuraavaksi hetki aurinkoisella rantaterassilla. Pian on edessä pitkä paluumatka Kosovoon, takaisin siviilikriisinhallinnan arkeen.