Viime viikolla julkistettu Saksan kansallinen turvallisuusstrategia on saksalaistutkija Ulrike Franken mukaan merkittävä jo pelkästään siksi, että vastaavaa asiakirjaa maalla ei ole koskaan ennen ollut. Merkittävyyttä korosti osaltaan se, että julkistustilaisuudessa esiintyivät liittokansleri Olaf Scholz sekä Saksan ulko-, puolustus-, valtiovarain- ja sisäministerit.
Strategiassa todetaan Saksan mittakaavassa poikkeuksellisen suorasanaisesti, että Venäjä on suurin uhka euroatlanttisen alueen turvallisuudelle ja rauhalle. Hyökkäystä Ukrainaan luonnehditaan räikeäksi loukkaukseksi YK:n peruskirjaa ja Euroopan yhteistyövaraista turvallisuusjärjestystä vastaan.
Vaikka asiakirja on saanut osakseen perusteltuakin kritiikkiä, se on European Council on Foreign Relations -ajatushautomossa työskentelevän Franken mukaan silti huikea edistysaskel ottaen huomioon, että esimerkiksi Venäjän Nord Stream 2 -kaasuputkihanketta pidettiin Saksassa vielä vastikään puhtaasti taloudellisena projektina.
Toisin kuin ennen, Saksa ei enää pyri esiintymään muita maita valistuneempana, vaan käsittelee nyt esimerkiksi asevientiä strategisen keinovalikoimansa täysin arkipäiväisenä osana. Tämä on olennainen muutos maan aiempaan asenteeseen, Franke toteaa amerikkalaisessa Defense News –verkkojulkaisussa.
Ellei Venäjä olisi helmikuussa 2022 aloittanut täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, Saksan turvallisuusstrategia saattaisi Franken mukaan näyttää hyvin erilaiselta. Vihreitä edustava puolustusministeri Annalena Baerbock olisi tuskin korostanut sotilaallisen puolustuskyvyn merkitystä, asevoimien suorituskyvyn puutteita ei olisi luvattu paikata eikä sitoutumista Naton ydinasepelotteeseen olisi välttämättä mainittu.
– Myös lupaus saavuttaa Naton tavoite puolustusmenojen kahden prosentin bkt-osuuden saavuttamisesta olisi varmasti ollut heikompi, vaikka muotoilu, jonka mukaan Saksa tulee kohdistamaan kaksi prosenttia puolustukseen ”keskimääräisesti usean vuoden jaksolla”, tuntuu valitettavasti tavalta keplotella edelleen tuon tason alapuolella, Franke sanoo.
Tervetulleena hän pitää sitä, että ajatus Euroopan strategisesta autonomiasta on strategiassa kytketty Saksan selkeään toiveeseen Naton vahvasta jatkuvasta läsnäolosta Euroopassa.
– Tämä korostaa sitä, mikä on tärkeää: Euroopan todellisia kansallisia suorituskykyjä, jotka tukevat sekä Naton eurooppalaista pilaria että kaikkia EU:n/Euroopan itsenäisesti toteuttamia operaatioita, hän toteaa.