SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne päätyi lopulta valtiovarainministerin salkkuun. Näin jälkikäteen ajatellen, ratkaisu oli luonteva, kenties lopulta liiankin selvä?
Vielä muutamia tunteja ennen h-hetkeä huhumylly pyöri kiivaana. Monissa medioissa pidettiin lähes varmana tietona jonkinasteista ministerikierrätystä.
Tavallisella median seuraajalla oli perässä pysymistä siinä, miten erilaiset naamat ja salkut vaihtaisivat missäkin kuviossa paikkaa.
Loppupeleissä myllyssä pyöri myös ulkoministeri Erkki Tuomioja salkkuineen. Tunnustan: en itsekään oikein ymmärtänyt, miten tämä kuvio olisi käytännössä toiminut.
Nyt ymmärrän myös, miksi Tuomioja näytti toimittajajoukolle hiukan nuivaa naamaa poistuessaan SDP:n kokouksesta hieman ennen kuin Antti Rinne saapui median eteen kertomaan ratkaisustaan.
Oli medioilla sitten varmaa tietoa tai ei, lopputuloksena villit kierrätysspekulaatiot menivät kuitenkin metsään.
Muitakin esimerkkejä metsään menosta löytyy lähiaikoina.
Jossain vaiheessa jotkut toimittajat pitivät myös Jutta Urpilaisen luopumista SDP:n puheenjohtajakisasta kesken kaiken yhtäkkiä täysin varmana. Miksiköhän?
Entä sitten kokoomuksen puheenjohtajakisan aivan alkumetrit?
Myönnän, että olin itsekin pohdiskelemassa kisasta Petteri Orpon ja Jan Vapaavuoren välistä kaksintaistelua. Olihan Orpo niin sanottu ”vahva nimi”.
Kunnes Orpo pudotti pommin ilmoittamalla, ettei ole lähdössä kisaan vaan haluaa keskittyä perheeseensä.
Tässä tapauksessa moni oli kuitenkin uskonut varmaan aidosti, oman olettamuksensa pohjalta, Orpon lähtevän mukaan kisaan.
Spekulaatiot imaisevat mukaansa
Varmasti monilla medioilla on ihan relevantteja lähteitä ja oikeaa sisäpiiritietoa. Ongelma on siinä, että median seuraaja ei pääse näin jälkikäteen arvioimaan, mistä mitkäkin spekulaatiot olivat peräisin.
Lähde voi olla yhtä lailla oikeasti asioista tietävä sisäpiiriläinen kuin vaikkapa naapurin mummo, joka osaa esittää salkkuteoriansa toimittajalle vain vakuuttavasti.
Eikä pidä väheksyä sitäkään, että erilaisia spekulaatioita syötetään toimittajille usein hyötymismielessä.
Täytyy kuitenkin sanoa, että villit kierrätysspekulaatiot rakensivat SDP:n keskiviikkoiseen kokoukseen upean draaman kaaren.
Kuinka tylsää kaikki olisikaan ollut ilman tätä.
Parhaimmillaan entistä rohkeammin spekulointia harjoittava media imaisee mukaansa juuri niitä nukkuvia äänestäjiä.
Hei, politiikassa tapahtuu ja se on yllätyksiä täynnä.
Kirjoittaja Satu Schauman on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja