Niin sanottujen liberaalien ja illiberaalien voimien keskinäisestä kamppailusta on vähitellen muodostumassa keskeinen nyky-Eurooppaa määrittävä narratiivi. Kevään 2019 eurovaalien lähestyessä moni ehdokkaista pyrkii leimaamaan populismin lähinnä keskieurooppalaiseksi ilmiöksi. Sormi osoittaa silloin erityisesti Puolaan ja Unkariin.
– Narratiivi liberaalista läntisestä bastionista, joka on joutunut EU:n ”uusien” jäsenmaiden populistien hyökkäyksen kohteeksi, on houkutteleva, Brysselissä toimivan Carnegie Europe -ajatushautomon johtaja Tomáš Valášek toteaa Politicon artikkelissaan.
– Populismia ei kuitenkaan keksinyt Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Itävallan äärioikeistopuolue istui hallituksessa jo silloin, kun Unkari oli vasta toiveikas EU:n jäsenehdokas. Ilmiö ei myöskään rajoitu yksinomaan Keski-Eurooppaan, hän muistuttaa.
Väärä stereotypia Keski-Euroopasta eräänlaisena populismin kehtona johtuu Valášekin mukaan osin siitä, että EU:n ainoat oikeistopopulistien tällä hetkellä hallitsemat maat – Puola ja Unkari – osuvat sijaitsemaan Keski-Euroopassa.
Valášek sanoo Unkarin Orbánin vahvistaneen virheellistä narratiivia liputtamalla illiberaalin maailmankatsomuksen puolesta. Orbán on myös luonut mielikuvaa, jonka mukaan liberaalin ja illiberaalin linjan keskinäisessä kamppailussa olisi kyse EU:n läntisten ja itäisten jäsenmaiden välisestä taistelusta. Näin hän on pyrkinyt paisuttelemaan politiikkansa nauttimaa kannatusta Unkarin naapurustossa.
Tarvitaan historiallista ymmärrystä
Kun Euroopalla on edessään uusia yhteisiä haasteita, on Valášekin mielestä syytä muistaa, että niitä käsitellään eri jäsenmaissa erilaisten toiveiden, pelkojen ja historiallisen painolastin pohjalta.
– Lännessä esimerkiksi vuosi 1968 merkitsi liberaalia vallankumousta. Keski-Euroopassa sen sijaan tuota vuotta määrittänyt tapahtuma, johon liittyi Neuvostoliiton invaasio Tšekkoslovakiaan, murskasi kaikki toiveet sosialismin toimivuudesta ja loi nykyisen, oikealle suuntautuneen antikommunistisen poliittisen luokan perustan, Valášek sanoo.
Tätä taustaa vasten keskieurooppalaisten torjuva asenne turvapaikkakiintiöitä kohtaan näyttäytyy hänen mukaansa järkeenkäypänä: ulkopuolisiin suhtaudutaan tietyllä ennakkoluulolla, eikä vieraista pääkaupungeista tapahtuvaa sanelua mielellään oteta vastaan.
Kevään 2019 eurovaalikampanjat voivat Valášekin mukaan hyvinkin synnyttää säröjä, joiden korjaaminen osoittautuu ylivoimaisen vaikeaksi.
– Jos liberaalit todella haluavat pysäyttää populistisen aallon ja edistää eurooppalaista projektia, heidän olisi vältettävä lankeamasta Keski-Euroopan löylyttämisen ansaan, hän sanoo.
Kohti uudenlaista tasapainoa
Jotta pysyviltä vaurioilta vältyttäisiin, läntisten ja itäisten jäsenvaltioiden vastakkainasettelua korostavaa retoriikkaa on Valášekin mielestä kaikin keinoin vältettävä. Kampanjoissa olisi sen sijaan syytä puhua rohkeasti unionin yhtenäisyyden puolesta.
– Kenties sitäkin tärkeämpää olisi, että eurooppalaiset johtajat muotoilisivat uudelleen sen, kuinka he maanosaa koettelevan kriisin näkevät. Kyse ei ole taistelusta liberaalin lännen ja illiberaalin idän välillä. Kautta maanosan on eurooppalaisia, jotka uskovat avoimen yhteiskunnan ideaan ja ovat yhtä lailla yleiseurooppalaisen populistisen haasteen edessä.
Valášek uskoo EU:n voivan toimia hyvin vain silloin, jos eri jäsenvaltioiden kansalaiset tuntevat aidosti toisensa.
– Länsi- ja keskieurooppalaiset tuntevat toisensa paljon huonommin kuin haluaisivat uskoa ja tekevät toisistaan kaikenlaisia oletuksia. Ne nousevat pintaan kriisiaikoina ja vaikeuttavat päätöksentekoa EU:ssa, hän toteaa.
Tähän saakka kiinnostus on hänen mukaansa ollut pitkälti yksisuuntaista: Keski-Euroopasta on kyllä tultu esimerkiksi stipendien turvin opiskelemaan länteen, mutta toiseen suuntaan vaihtoa on tapahtunut valitettavan vähän.
– Vapaassa mutta taloudellisesta epätasapainoisessa Euroopassa ihmisten ja ajatusten virta tulee aina olemaan toispuolista. Jos kuitenkin haluamme Euroopan selviytyvän ja toimivan yhdessä, meidän on ponnisteltava yhdessä tasapainon saavuttamiseksi, kirjoittaa Valášek.