– Rakenteelliseksi työttömyydeksi arvioitiin 1980-luvun lopulla vähän yli kaksi prosenttia, nyt jo yli seitsemän prosenttia. Ja näyttää olevan yhä kasvussa, Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan.
Kirjoitus on julkaistu myös Suomen Kuvalehdessä.
Entisen vihreiden kansanedustajan ja ministerin mukaan Suomessa vieroksutaan matalatuottoisen työn mahdollistamista. Syynä on hänen mukaansa tuudittautuminen liian hyvään.
– Vielä 1980-luvulla työn kasvava kysyntä suuntautui tasaisesti koko väestöön. Suomi oli matkalla sosiaaliseen onnelaan. Tämä ilo tyssäsi 1990-luvun lamaan. Lama vain joudutti sitä, mikä tuleman piti. Digitalisaatio ja globalisaatio on vähentänyt hyväpalkkaisia duunariammatteja tahtiin, joka on verrattavissa maatilojen lopettamiseen 1960-luvulla. Unelma tasa-arvoisesta työelämästä meni pirstaleiksi.
Soininvaara palaa kirjoituksessaan vuonna 2013 nykyisen kokoomuksen kansanedustajan, taloustieteilijä Juhana Vartiaisen kanssa tekemäänsä raporttiin. Siinä kaksikko peräänkuulutti lisää matalapalkkatyötä.
Raportin näkemys oli, että rakenteellisen työttömyyden suuri massa on vähän koulutetuissa ja että tälle joukolle soveltuvia töitä on liian vähän.
– Meidän raporttimme kiistanalaisin kohta koski sitä, että on realistista maksaa nuorille kokemattomille työntekijöille huonompaa palkkaa kujin osaaville ammattilaisille. Esitimme tämän periaatteen saattamista kaikkiin työehtosopimuksiin – nyt sellainen on lähinnä vain SAK:n tekemissä sopimuksissa, Soininvaara toteaa.
Raportissa ehdotettiin myös nuorten tuloveron alentamista samaan tapaan kuin vielä 1970-luvun alussa, jolloin alle 24-vuotiaita verotettiin muita kevyemmin.
– Nyt rakennusliitto on mennyt sopimaan nuorille maksettavasta kuuden euron tuntipalkasta ilman nuorille suunnattua verotukea, Soininvaara päivittelee.
Hän viittaa rakennusalan uuteen työkokeiluun, jonka tarkoituksena on avata nuorille ja kokemattomille työntekijöille väylä oikeisiin töihin.
Yritys ei maksa työstä enempää kuin se tuottaa
Osmo Soininvaaran mukaan ikävistä asioista ei pääse eroon kieltämällä niiden olemassaolo. Edessä uhkaa hänen mielestään olla joko kasvava työttömien joukko tai Yhdysvaltain tapaan työssä käyvien köyhien kurjuus. Molemmat pitäisi osata välttää yhtä aikaa.
– Markkinataloudessa yritykset eivät voi maksaa työstä enemmän kuin se tuottaa, Soininvaara muistuttaa.
Hänen mukaansa solidaarisuuden puutetta valittava voi syyttää itseään. Potentiaaliset matalatuottoiset työpaikat ovat palveluammateissa. Jotta niissä voitaisiin maksaa parempia palkkoja, pitäisi asiakkaiden olla valmiita maksamaan korkeampia hintoja.
Koska kukaan ei halua Suomeen työssä käyvien köyhien alaluokkaa, on matalatuottoista työtä Soininvaaran mukaan subventoitava. Hänen mukaansa tulee yhteiskunnalle halvemmaksi tukea pieniä pakkoja vähän kuin maksaa työttömien elinkulut kokonaan.
– Yhteiskunnan tulotuki voidaan antaa täydentävänä, perustulon kaltaisena tulonsiirtona suoraan pienipalkkaiselle itselleen, tai se voidaan maksaa tämän työnantajalle, jotta tämä voi maksaa työntekijälle kunnollista palkkaa.
Soininvaaran mukaan suomalainen muoto palkkatuesta soveltuu vain täysiaikaisiin ja pysyviin työsuhteisiin.
– Palkkatuessa työntekijän vapaudet jäävät pieniksi. Työpaikkaa ei voi vaihtaa, koska tukea ei saa mukaansa.
Soinivaara muistuttaa, että Ruotsi on valinnut palkkatuen ja Saksa taas täydentävät tulonsiirrot.
– Olennaista on, että molemmissa valtio tukee matalatuottoista työtä parempana vaihtoehtona työttömyydelle. Kummassakin työllisyys on olennaisesti Suomea parempi, hän toteaa.
Osmo Soininvaaran mukaan matalapalkkatyön tukemiseen liittyy myös ongelmia. Se voi tulla kalliiksi julkiselle taloudelle. Esimerkiksi Saksassa niin kutsutuista minijobeista on Soinivaaran mukaan tullut monelle ansa sen sijaan, että ne olisivat olleet väylä oikeille työmarkkinoille.
– Sama ongelma on Suomen palkkatukijärjestelmässä. Myös siitä puuttuu luiska normaaleille työmarkkinoille. Automaattisiin matalia palkkoja täydentäviin tulonsiirtoihin tällainen luiska kuuluu itsestäänselvyytenä. Lähes tuhannen euron palkkatuki on myös kovasti ylimitoitettu.
Matalapalkkaisen työn lisäämistä on vastustettu sillä, etteivät suomalaiset voi kilpailla kiinalaisten kanssa palkkatasossa. Soininvaaran mukaan tarkoitus onkin kilpailla suomalaisten ostovoimasta Kiinassa tehtyä rihkamaa vastaan.
– Jälkiteollisessa yhteiskunnassa vain palvelut voivat työllistää lisää. Tarvittaisiin vähemmän matalapalkkatukea, jos palveluelinkeinojen asemaa parannettaisiin yleisesti.
Hänen mukaansa lainsäädäntöä on ajateltu Suomessa teollisuuden näkökulmasta.
– Ylimääräisiä kustannuksia on sysätty palvelualoille, jotta teollisuus pysyisi kilpailukykyisenä.