Paavo Väyrynen kirjoittaa sivuillaan Ylen viikolla esittämästä dokumenttiohjelmasta Pesänlikaajat – erään kirjakohun anatomia. Se kertoo vuonna 1981 julkaistusta Tamminiemen pesänjakajat -kirjasta. Väyrynen oli tuolloin keskustan puheenjohtaja ja ulkoministeri.
– (Mauno) Koiviston ansioksi kirjassa luettiin heikot idänsuhteet. (Urho) Kekkosen ja kilpailijoiden väitettiin niitä vaikeuttaneen, Paavo Väyrynen toteaa.
– Viime aikoina on julkisuuteen tullut tietoa siitä, että Koivisto se vasta Moskovan kortilla pelasikin.
Väyrysen mukaan historian tutkimus on tuonut esiin mielenkiintoisia tietoja ja asiakirjoja 1980-luvulta ja 1990-luvun alusta. Hänen mukaansa ”ne osoittavat, että tuolloin tapahtui paljon sellaista, minkä olisi länsimaisten journalismin periaatteiden mukaan pitänyt tulla julkisuuteen”.
– Vielä suurempiin journalistisiin ansioihin he voisivat yltää kirjoittamalla paljastuskirjan Mauno Koiviston presidenttikaudesta, Väyrynen heittää arvostelemistaan Tamminiemen pesänjakajien kirjoittajista.
– Ennen muuta olisi saatettava julkisuuteen, millaista peliä Moskovan kortilla tuolloin pelattiin? Tästä on julkisuuteen jo tullut tietoa muun muassa vuoden 1982 hallitusratkaisun osalta.
Hän viittaa vuonna 2017 ilmestyneeseen Juho Ovaskan teokseen Mauno Koiviston idänkortti (Otava). Väyrynen referoi siitä muistiota, jonka laati Koiviston lähin avustaja Jaakko Kalela keskusteluistaan KGB:n edustajan Valentin Kossovin kanssa 22.1.1982.
– Siinä hänen kauttaan annettiin ohjeita seuraavan hallituksen muodostamiseksi. ”Pääministeriksi torjui ehdottomasti Väyrysen”. ”Piti tärkeänä, että Sorsa olisi ulkoministeri”.
Moskovan kortilla pelattiin Paavo Väyrysen mielestä myös vuoden 1987 hallitusratkaisun yhteydessä ja syksyllä 1989 Koiviston puuttuessa niin sanottuun Vladimirov-kohuun.