Meidän häävirsi oli aikoinaan ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”. Olen ajatellut, että se sopii tähän tilanteeseen jotenkin tosi hyvin, Laura Rissanen sanoo.
Rissanen työskentelee Sivistystyönantajien (Sivista) elinkeinopolitiikasta vastaavana johtajana, mutta on myös pahoinpitelystä toipuvan Panun vaimo. Vihreiden ex-puoluesihteeri Panu Laturi joutui tuntemattoman miehen pahoinpitelyn kohteeksi joulukuussa 2019 työmatkallaan Brysselissä.
Tällä hetkellä Laturi asuu helsinkiläisessä palvelutalossa ja pystyy kävelemään, mutta kuntoutus on yhä kesken. Mennyt puolitoista vuotta on ollut monin tavoin raskas.
Perheessä, jossa arkea oli pyöritetty yhdessä, Rissasesta tuli äkkiä ”totaaliyksinhuoltaja” kahdelle pienelle pojalle. Koronan takia asetettujen vierailukieltojen takia perhe ei päässyt keväällä 2020 katsomaan Laturia sairaalaan yli kahteen kuukauteen.
– Totta kai olen tästä kaikesta yhä tosi vihainen. Mutta se olisi voinut sattua kelle tahansa. Eikä sille voi enää mitään, kuvaa Rissanen tämänhetkisiä tuntemuksiaan.
Laura Rissanen on ollut pitkään ja aktiivisesti mukana Helsingin kuntapolitiikassa. Politiikkaa hän on seurannut läheltä toimiessaan myös kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteerinä sekä eri ministereiden erityisavustajana. Pahoinpitelytapaus on nostanut esiin myös yhteiskunnallisia epäkohtia:
– Minusta on ollut käsittämätöntä havaita, miten vähän meillä työikäisiäkin ihmisiä kuntoutetaan. Panun toipumisen avain on ollut itse maksamamme fysioterapeutti. Ja näinhän tämä ei saisi olla.
Politiikassa koulutusasiat ovat olleet aina Laura Rissasen sydäntä lähellä. Oma opintie lähti liikkeelle aikoinaan Helsingin Rudolf Steiner -koulusta. Ympyrä on sikäli sulkeutunut, että lapsuuden lähikoulukin on jäsenenä Sivistassa.
Pelkästään yksityisiä perusopetuksen järjestäjiä on Suomessa yli sata. Yhteistyö kuntien kanssa on tiivistä.
– Monille on yllätys, että täällä Helsingissä jopa kolmannes yläasteikäisistä opiskelee muussa kuin kunnan yläpitämässä koulussa.
Hallitus julkisti talvella koulutuspoliittisen selontekonsa, joka oli ainakin Sivistan näkökulmasta ”iso pettymys”.
– Olisin itse kaivannut – kuten kaikki sidosryhmämmekin – että siinä olisi linjattu rohkeasti resursseista. Selonteossa olisi pitänyt nostaa selkeästi tavoitteeksi, että vuonna 2030 olemme samalla tasolla kuin muut Pohjoismaat.
Suomessa julkiset koulutusmenot ovat OECD-maiden keskitasoa, mutta jäävät jälkeen muista Pohjoismaista.
Toiseksi selonteossa olisi pitänyt Rissasen mielestä puhua rohkeasti digitalisaatiosta.
– Jos kysytään, onko meillä tällä hetkellä tasa-arvoinen koulutus, niin näinhän ei ole. Isoissa kaupungeissa on aivan toisenlaiset mahdollisuudet valita esimerkiksi vieraita kieliä. Etäopetusta pitäisi hyödyntää tässä ehdottomasti nykyistä paremmin.
Kolmanneksi Rissanen nostaa esiin kouluverkon ja ikäluokkien pienenemisen.
– Jos kunnassa syntyy alle koululuokallinen lapsia, ei ole oikein edellytyksiä ylläpitää omaa koulua. Kuntien kannattaisi miettiä näitä yhteistyössä ja myös sitä, mikä on se järjestämisen muoto – voisiko se olla yksityinenkin?
[rev_slider slidertitle=”laura-rissanen-02″ alias=”laura-rissanen-02″]
Laura Rissasen poikien Valtterin, 9 ja Viljamin,7 koulutaival on tältä kevätlukukaudelta päättynyt. Rissanen on tyytyväinen siihen, että peruskoulut on kyetty pitämään tänä vuonna pääsääntöisesti lähiopetuksessa.
– Koronarajoitusten osaltahan edellinen kevät oli tosi raskasta aikaa, kun koulut olivat pitkään etäopetuksessa. Täytyy sanoa, että arvostin opetusministeri Li Anderssonin (vas.) asennetta hänen katsoessaan, että varsinkin pienten lasten tulisi päästä takaisin kouluun. Itseäni hämmästytti tuolloin OAJ:n pelko koulujen avaamisesta vielä kahdeksi viikoksi ja vähättelevä puhe siitä, ettei avaamisella olisi niin suurta merkitystä oppimisen kannalta. Tämä hämmästytti minua ennen kaikkea koululaisen vanhempana.
Juttu on julkaistu myös 30.6 ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä.