[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”ritakallio-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Vanhassa kansakoulun opetustaulussa on kuva kahdesta nuoresta miehestä tienhaarassa. Toisen tien päässä häämöttää ahkeruudella ja raittiudella ansaittu punainen tupa ja hymyilevä perhe, kun taas toisen tien valitsija joutuu juopottelujen ja rötöstelyjen jälkeen kaltereiden taakse. Vähän pelottavakin kuva pienen koululaisen katsottavaksi.
Opetustaulu nousee mieleen kun OP Ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio kertoo, miksi Suomi on hänen mielestään parhaillaan tienhaarassa.
– Jos jatkamme samalla tavalla kuin tähän saakka, meillä Suomessa on oikeasti riski siitä, että kykymme pitää yllä nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa rapautuu, hän sanoo.
Ritakallio viittaa tuoreisiin syntyvyysennusteisiin, jonka mukaan Suomen väkiluku kääntyy absoluuttisesti laskuun vuonna 2031, vaikka ottaisimme huomioon myös nykyisen maahanmuuton.
– Meillä on kaksi vaihtoehtoa: katsomme, miten tällä menolla meille käy ja paljonko joudumme leikkaamaan, tai sitten meidän täytyy tehdä oikeasti rohkeita päätöksiä.
Tästä huolimatta poliitikot ja työmarkkinaosapuolet tuntuvat tarraavan kiinni vanhaan, eikä muutoksia kyetä tai niitä ei uskalleta tehdä. Suomi junnaa kahden tien risteyksessä, vaikka olisi päästävä eteenpäin.
– Nykyisen hallituksen hallitusohjelmasta en ole löytänyt mitään isoja rakenteellisia uudistuksia. Ei siellä ole mitään sellaista, joka ratkaisisi näitä asioita. Vaaditaan paljon enemmän, Ritakallio sanoo.
Lokakuussa toinen tunnettu pankkiiri, Sammon hallituksen puheenjohtaja ja Nordean hallituksen entinen puheenjohtaja Björn Wahlroos julkaisi kolmannen kirjansa nimeltään Kuinkas tässä näin kävi? Kirjassa Wahlroos ruotii Suomen tilaa ja huomauttaa, että uudistuksilla on jo kiire. Helsingin Sanomien haastattelussa (23.102019) hän sanoo, että ”olisin todella iloinen, jos joku pystyisi estämään maan liukumisen uruguaylaiseen toivottomuuden tilaan”.
Myös Timo Ritakallion viestissä toistuu sana kiire. Hän sanoo, että Suomella on kiire luoda edellytykset sille, että voisimme kansantaloutena vaurastua, sillä vain vaurastuva Suomi pystyy välttämään näivettymisen tien. Myös jokaisella suomalaisella ja jokaisella kotitaloudella pitäisi olla mahdollisuus omistaa ja vaurastua.
– Meidän pitäisi ymmärtää omistajuuden arvo. Suomi tarvitsee erilaisia omistajia, niin perheyrittäjiä, instituutiosijoittajia kuin osakesäästäjiäkin. Tämän suhteen olemme kaukana esimerkiksi naapuristamme Ruotsista. Varallisuuserot länsinaapurin kanssa ovat vain kasvaneet, Ritakallio muistuttaa.
Ei mitenkään yllättävää puhetta mieheltä, joka johtaa Suomen suurinta pankkiryhmää, ja joka ennen nykyistä tehtäväänsä oli Suomen suurimpiin sijoittajiin kuuluvan eläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja. Mutta Ritakallion viesti ei ole pelkkää pankkimiehen myyntipuhetta. Optimistina tunnetun miehen äänensävy on tavallista vakavampi.
– Meillä on päättymässä tämän vuoden lopulla vuosikymmen, joka ei ole kasvun kannalta ollenkaan hyvä. Emme ole päässeet finanssikriisin jälkeen vielä edes vauhtiin, ja nyt ympäristössä kasvu on jo hidastumassa.
OP Ryhmän tuorein suhdanne-ennuste tukee näkemystä. Yleisestä linjasta poiketen pankki ennustaa, että maailmantalouden vauhti hidastuu myös vuonna 2020. Tämä heijastuu vientivetoiseen Suomeen.
Erityisen huolissaan Ritakallio on investointien näivettymisestä. Hän huomauttaa, että yritysten Suomeen tekemien investointien määrä on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana todella surkeaa.
– Suomalaiset maailmanluokan yritykset ovat investoineet kyllä Suomen rajojen ulkopuolelle, mutta oma investointiympäristömme ei selvästikään ole ollut houkutteleva.
Lääkkeitä tilanteen parantamiseksi kyllä löytyy. Ritakallio listaa heti muutaman: Kannustava ja yli vaalikausien ulottuva tiekartta verotuksen uudistamiseen niin, että osinkoverotus yksinkertaistettaisiin nettovarallisuudesta riippumattomaksi, olisi hyvä alku. Myös omistajavaihdosten vauhdittaminen laskemalla perintö- ja lahjavero vuoden 2011 tasolle tukisi kotimaista omistajuutta.
Erityisesti tuulettamista kaivattaisiin työmarkkinoilla. Paikallista sopimista tarvitaan lisää, työllistämisen kynnystä on madallettava ja irtianomissuojaan tarvitaan joustavuutta, Ritakallio luettelee. Yrittäjän ei koskaan pitäisi joutua pelkäämään työntekijän palkkaamista.
Kun työmarkkinoille saataisiin lisää joustoa, helpottuisi myös monia aloja piinaava kohtaanto-ongelma. Pohjanmaalla metallityöntekijöitä kaipaavat yrittäjät eivät ole ainoita, jotka ovat törmänneet vaikeuksiin saada pätevää työvoimaa.
– Vaimoni toimii ison yhtenäiskoulun rehtorina Uudellamaalla ja hän kertoi, ettei edes opettajia tahdo saada avoimiin paikkoihin.
Ritakallio kannustaa myös valtiota listaamaan listauskelpoiset omistuksensa Helsingin pörssiin. Samalla tulisi taata yksityissijoittajille mahdollisuus osallistua valtionyhtiöiden listautumisiin ja osakeanteihin.
– On nurinkurista, että suomalaiset säästävät vuositasolla 42 euroa rahastoihin tai osakkeisiin, mutta samaan aikaan lottoon, vedonlyöntiin, hedelmäpeleihin ja muihin uhkapeleihin käytetään vuodessa 570 euroa henkeä kohti. Meiltä puuttuu vaurastumisen nälkä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1575298572308{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”ritakallio-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1575298430897{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][vc_column_text]Timo Ritakallion, 57, juuret ovat Satakunnan Vampulassa, joka nykyisin on osa Huittisten kaupunkia. Perinteisessä lentopallopitäjässä urheilu oli monelle nuorelle ykkösjuttu. Ritakalliolle se oli suunnistus.
Kun Ritakallio oli kymmenvuotias, hän innostui ystävänsä kanssa sijoittamisesta. Osakkeiden hintoja kaverukset seurasivat Helsingin Sanomista, joka julkaisi kerran viikossa pörssikurssit taloussivuillaan. Ensimmäiset kaupat kouluikäinen Timo teki Kansallisosakepankin osakkeilla. Osakkeet hän osti säästämillään markoilla.
Mallia sijoittamiseen Ritakallio ammensi myös kotoaan, sillä pitkän uran Vampulan Osuuspankin johtajana tehnyt isä osti osakkeita ja metsää. Isän perintönä hänellä on yhä omistuksessaan metsäpalsta Huittisissa – Ritakallio nimeltään.
– Pitihän se jo nimen puolesta pitää, nimikaima naurahtaa.
Ritakallio ei miellä itseään sijoittajaksi vaan pikemminkin osakesäästäjäksi. Ura pankkimaailmassa ja eläkeyhtiössä on rajoittanut kaupankäyntiä kotimaisilla osakkeilla, joten moni arvopaperi on ollut salkussa vuosia. Osakesalkkuaan hän on täydentänyt lähinnä ulkomaisilla osakkeilla, mutta myös niiden yhtiöiden osakkeilla, joiden hallituksissa hän on istunut. Osakemarkkinoiden nousut ja laskut ovat tulleet tutuksi.
– Olen aina ollut kiinnostunut yrityksistä, ja osakesijoittaminen lisää mielenkiintoa niiden seuraamiseen.
Ritakallio on korostanut sijoittamisen pitkäjänteisyyttä myös kahdelle nyt jo aikuiselle lapselleen. Kaikilla ei kuitenkaan ole kotona vanhempia, jotka kertoisivat, miten omasta taloudesta pidetään huolta ja miten säästetään tulevan varalle. OP Ryhmän pääjohtaja on erityisen huolestunut suomalaisten talousosaamisen eriytymisestä.
– Olemme laiminlyöneet talousosaamisen perusasiat. Vanhassa maailmassa lapset opetettiin säästämään ja oli olemassa ymmärrys siitä, mitä korko on. Minun on ollut vaikea ymmärtää, että asiakkaat ovat olleet valmiita maksamaan pikavipeistä jopa sadan prosentin korkoja. Eihän silloin voi olla ymmärrystä perusasioista, hän huokaa.
OP:n pääjohtaja on pitkän linjan osuuspankkilainen. Ritakallion ura alkoi 80-luvulla Osuuspankkien Keskusliiton esimiesharjoittelijana. 90-luvulla Ritakallio kommentoi osakemarkkinoita OKO-konserniin kuuluvassa Opstock pankkiiriliikkeessä, mistä hän siirtyi Osuuspankkien Keskuspankin OKOn varatoimitusjohtajaksi ja edelleen Pohjola Pankin varatoimitusjohtajaksi.
Vuonna 2008 Ritakallio siirtyi eläkevakuutusyhtiö Ilmariseen. Eläkepuolella vierähti kymmenen vuotta.
Siitä asti kun Ritakallio aloitti OP Ryhmän pääjohtajana 2018 Reijo Karhisen siirryttyä eläkkeelle, pankkiryhmässä ovat puhaltaneet uudet tuulet. Rönsyjä on karsittu pois, organsiaatiotasojen määrää on vähennetty reippaasti ja työtehtäviä on myllätty uusiksi. Uutisotsikoissa kirjainparit OP ja yt ovat olleet tänäkin syksynä tuttu pari.
Ritakallio tietää, että aina kun organisaatiota myllerretään, väki on kovilla. Silloin punnitaan johtajan kyky olla läsnä ja näyttää suuntaa.
– Hyvä johtaminen on sitä, että ihmiset tietävät, mitä heiltä odotetaan ja heillä on itsellään mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa siihen, miten tavoitteisiin päästään. Osallistaminen on keskeistä, sillä saadaan tuloksia aikaan, Ritakallio tiivistää.
Omaa johtajakuntoaan Ritakallio pitää yllä lukemalla paljon sekä tekemällä mielikuvaharjoituksia, ”ihan samalla tavalla kuin urheilijatkin”.
– Suunnistuksessa analysoin aina jälkikäteen että näin minä tällä kertaa juoksin, tuossa olisin voinut tehdä vähän paremmin ja samalla yritän oppia seuraava kertaa varten. Samalla tavalla teen työpäiviänikin. Vähän kuin rastilta rastille. Yritän miettiä, että tuo ei mennyt nyt optimaalisesti, yritän ensi kerralla paremmin.
Rastien etsiminen on ollut Ritakallion intohimo jo vuosia, ja hän kisaa yhä lajissa MM- ja SM-tasolla. Elämäntapaurheilijan voi löytää myös tenniskentältä tai lenkkipolulta.
Suomen Olympiakomiteaa puheenjohtajan paikalta luotsaava Ritakallio muistuttaa urheilun yhteisöllisestä voimasta. Hän viittaa tutkimukseen, joka mukaan 74 prosenttia suomalaista pitää tärkeänä, että suomalaisurheilijat pärjäävät, ja 72 prosenttia pitää urheilijoiden merkitystä roolimallina ja esikuvana hyvänä yhteiskunnalle.
– Tällaisena aikana, kun kansakunta on polarisoitunut monella tavalla, urheilu on niitä ainoita asioita, joka yhdistää. Jääkiekon MM-kisoja jännittävät käytännössä kaikki taustasta riippumatta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1575298769203{margin-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text]
Tokio 2020 – Ennusteissa yksi mitali
– Nyrkkeilijä Mira Potkonen on yksi vahvimpia mitalikandidaattejamme. Ja onhan meillä skeittari Lizzie Armanto, Suomen olympiakomitean puheenjohtajana vuodesta 2016 toiminut Timo Ritakallio vastaa, kun keskustelu kääntyy kesän 2020 Tokion olympialaisiin.
Vaikka suomalaiset ovat mitalinälkäistä kansaa, Ritakallio muistuttaa koventuneesta kilpailusta huipputasolla.
Olympiakomitean ennusteiden mukaan suomalaisurheilijoilla on mahdollisuudet saavuttaa Tokiossa yhdestä kahteen mitalia.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]