Pakkoliitoksia koskevista menettelytavoista ja kriteereistä päästiin sopuun jo syksyllä. Hallituksen lakiluonnos kuntarakennelain täydentämiseksi lähetetään lausuntokierrokselle ensi viikolla.
Hallitus päätti viime elokuussa osana rakennepoliittista ohjelmaa, että valtioneuvoston toimivaltaa laajennetaan aluekehityksen kannalta keskeisillä kaupunkiseuduilla. Valtioneuvostolla olisi oikeus päättää kuntien yhdistymisestä vastoin kunnanvaltuuston tahtoa.
Toimivalta koskisi työssäkäyntialueita, joilla on vähintään 100 000 asukasta. Näitä seutuja on kymmenen, ja ne ovat kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) mukaan Turku, Tampere, Lahti, Jyväskylä, Kuopio, Seinäjoki, Vaasa, Oulu, Pori ja Joensuu. Helsingin seutu on jätetty pois, koska alueelle muodostetaan ylikunnallinen metropolihallinto.
Virkkusen mukaan mahdollinen pakkoliitos koskisi tällä hetkellä noin 25 kehyskuntaa. Näitä kuntia löytyy erityisesti Turun ja Tampereen ympäristöstä.
– Kuntaliitoksista on tyypillisesti jäänyt 1-2 kuntaa, jotka eivät ole mukana isossa kaupunkikokonaisuudessa. Poikkeuksen muodostavat Turku ja Tampere, joilla tämäntyyppisiä kuntia on useampia, jotka ovat kasvaneet jo yhteen keskuskaupungin kanssa. Näistä kaupungeista kumpikaan ei ole tehnyt kuntaliitoksia noin 40 vuoteen, kuntaministeri Virkkunen sanoi perjantaina toimittajille järjestetyssä tilaisuudessa.
Virkkunen luonnehti ns. pakkoliitospykälää ”korkean kynnyksen perälaudaksi”.
– Toimivallan käyttö rajoitetaan tilanteisiin, joissa kuntarakennelain tavoitteet eivät ole toteutettavissa vapaaehtoisesti. Eli ensin kunnilla on mahdollisuus tehdä itse ratkaisunsa.
Ei pakkoliitosautomaattia
Ensimmäiset kaupunkiseutuarvioinnit tehdään Virkkusen mukaan vuonna 2015 sen jälkeen, kun kunnat ovat tehneet nyt meneillään olevat kuntaliitosselvityksensä.
– Ei ole tarkoitus tehdä pakkoliitosautomaattia, Virkkunen sanoi.
Seutuja arvioidaan kaupunkiseutukriteerien avulla. Kriteerejä on viisi, joista kolme on samoja kuin kuntarakennelaissa: työssäkäyntialue, työpaikkaomavaraisuus ja yhdyskuntarakenne. Kaksi muuta kriteeriä ovat asukkaiden muuttoliike alueella ja muuttajien tulokertymä, joilla tavoitellaan yhtenäistä asuntomarkkina-aluetta ja alueellista eheytymistä.
Valtioneuvoston on mahdollista asettaa alueelle kuntaliitosselvittäjä, jos kriteereistä neljä viidestä täyttyy tai jos kunnat ovat jo kasvaneet yhteen eli keskustaajama ylittää kuntarajat.
Kuntaliitosselvittäjä voi ehdottaa alueen kuntien yhdistymistä. Sen jälkeen kunnanvaltuustot ottavat asiaan kantaa. Jos valtuustot eivät hyväksy yhdistymistä, valtio voi halutessaan järjestää alueella kansanäänestyksen. Valtioneuvosto voi tehdä päätöksen asiasta, jos yhdistettävän alueen äänivaltaa käyttäneistä asukkaista yli puolet kannattaa yhdistämistä.
– Mielestäni on erittäin tärkeää, että meillä olisi lainsäädännössä valtioneuvostolla mahdollisuus puuttua tilanteeseen, jos alueen ongelmat ovat muodostumassa niin suuriksi eikä alueella löydy niihin ratkaisua, Virkkunen totesi.
Hän sanoi kuitenkin, ettei usko itsekään, että hallitus kovin helposti ”tämäntyyppiseen työkaluun” turvautuisi.
Virkkunen arvioi, ettei Istuva hallitus ehdi tehdä pakkoliitoksia.