Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti tällä hallituskaudella selvitetään, millaisiin verovaroin kustannettaviin hoivapalveluihin kansalaisilla on oikeus. Enemmistö FK:n kyselyyn vastanneista kannattaa hoivapalveluoikeuden hinnan selvittämistä.
FK:n tutkimuksen mukaan jopa 74 prosenttia virkamiehistä selvittäisi palveluvastuuvelan määrän jo tämän hallituskauden aikana. Niin ikään 58 prosenttia kansanedustajista on palveluvastuuvelan laskemisen kannalla.
Kansalaisten saamat minimipalvelut on turvattu perustuslaissa. Huolenpidon tarkkaa sisältöä ei kuitenkaan ole määritelty. Se voi siten vaihdella suurestikin kunnan taloudellisen tilanteen mukaan maan eri osissa.
”Jotta palvelulupauksen sisältö voidaan realistisesti selvittää, on sen hinnan oltava selvillä. Muutoin lupaus on vailla perusteita. Hallitus voisi antaa palvelulupauksen hinnan laskemisen yhteiseksi tehtäväksi esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselle ja Palkansaajien tutkimuslaitokselle”, ehdottaa FK:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi liiton tiedotteessa.
”Palvelulupauksen selkeä määrittely antaa mahdollisuuden varautua myös itse senioriajan hyvinvointiin”, Kauppi jatkaa.
”Kun kunnan tarjoaman hoivan taso on tiedossa, voi ihminen itse arvioida, onko siihen tyytyväinen vai varautuuko parantamaan omia palveluitaan omaa varallisuutta hyödyntämällä”, hän toteaa
Sääntely ja taloustilanne näkyvät
FK:n tutkimuksessa kysyttiin myös pk-yritysten rahoitusongelmista. Yli puolet vastaajista koki niiden aiheutuvan joko heikentyneestä taloustilanteesta ja vähentyneistä investoinneista tai lisääntyneestä finanssisääntelystä ja pankkien kiristyneistä vakavaraisuusvaatimuksista.
Poliitikkojen ja virkamiesten suosituimmat keinot rahoitustilanteen parantamiseksi olivat joukkorahoituksen kehittäminen ja yritysrahoitukseen liittyvän sääntelyn vähentäminen. Sääntelyn vähentämiseen liittyi myös rahan hintaa nostavien uusien verojen välttäminen.
Vaikka pk-yritysten rahoituksen saatavuus on Suomessa eurooppalaisittain hyvällä tolalla, toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi näkee nimenomaan lisääntyneen sääntelyn rahoituksen saatavuutta heikentävänä tekijänä.
”Sääntelyn määrää ja yksityiskohtaisuutta ei pidä enää lisätä”, Kauppi toteaa.
FK:n Aula Researchilta tilaama tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä ja puhelinhaastatteluin kesäkuussa. Tutkimukseen vastasi 266 vaikuttajaa. Vastaajat olivat kansanedustajia, valtiosihteereitä ja ministerien erityisavustajia, puoluetoimistojen poliittisia taustavaikuttajia ja ministeriöiden keskeisiä virkamiehiä.