”On helppoa olla samaa mieltä siitä, että nykyinen työaikalaki tunnistaa huonosti muuttuneet työn teettämisen tavat. Tarve työntekijän suojeluun tähtäävästä sääntelystä ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään, päinvastoin”, Ann Selin toteaa PAMin tiedotteessa.
Hän viittaa varatuomari Jukka Ahtelan Sitran raportissa esittämiin kannanottoihin.
Ahtelan mukaan nykyinen työaikasääntely on luotu aikana, jolloin talous oli vahvasti teollisuuspainotteista. Siirtyminen nopearytmiseen ja ympärivuorokautiseen palvelutalouteen haastaa hänen mukaansa perinteisen työaikasääntelyn.
”Laajamittainen, perusteeton 0-sopimusten ja osa-aikatyön käyttö ovat tämän päivän esimerkkejä yritystoiminnan riskien siirtämisestä työntekijöiden kannettavaksi”, Selin sanoo.
Selinin mukaan viime päivinä käydyssä keskustelussa vastuuta työelämän joustamattomuudesta on sälytetty palkansaajajärjestöjen harteille. Hänen mielestään esimerkiksi hiihtokeskusalalla noudatettu järjestelmä, jossa sesonkiajan tavallista suuremmat työmäärät tasataan palkallisena vapaana sesongin ulkopuolella, on osoitus suomalaisten työmarkkinoiden joustavuudesta.
”Hiihtokeskusalan järjestelmä on kuitenkin erinomainen esimerkki siitä, mitä yhdessä sopimalla voidaan saada aikaan. Työntekijöille turvataan vakituinen kokoaikainen työ ja työnantajalle keino kohdistaa työ yritystoiminnan kannalta parhaaseen aikaan.”
Yritystoiminnan tarpeista lähtevissä työaikajoustoissa on Selinin mukaan aina huomioitava myös yksilön tarpeet.
”Huolta täytyy kantaa ennen kaikkea työntekijöiden jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Tarve rajoittaa esimerkiksi päivittäisen ja viikoittaisen työajan enimmäismäärää ei siksi ole kadonnut mihinkään.”
Jos työn teettämisen rajat eivät ole yksilön kannalta kestäviä, voidaan tavoitteet työurien pidentämisestä Selinin mukaan haudata.
”Työaikasääntelyä on myös hyvä arvioida avoimesti ja ennakkoluulottomasti niin, että kaikkien osapuolten tarpeet tulevat huomioiduksi. Ahtelan selvitys on tähän hyvä keskustelunavaus”, Selin toteaa.