Valtiotieteen lisensiaatti, tietokirjailija Ari Turunen tarkastelee merkkihenkilöitä, joiden kunniaksi on pystytetty patsas, mutta jotka herättävät edelleen ristiriitaisia tunteita.
Osmanien imperiumin seitsemännen sulttaanin Mehmet II:n (1432-1481) patsas on Istanbulissa ja vuonna 1988 vihittiin Bosborinsalmen ylittävä silta, joka sai nimekseen Sulttaani Mehmet Valloittajan silta. Sulttaani tunnetaan parhaiten Konstantinopolin valtauksesta vuonna 1453.
Mehmet II valloitti myös laajoja alueita Balkanin niemimaalla ja tunkeutui Krimin niemimaalle. Sulttaani katsoi käyvänsä pyhää sotaa islamin puolesta ja valtakunta olikin lähes jatkuvasti eri sodissa.
Hallinnossa vallitsivat tiukat lait ja niitä rikkoneita rangaistiin ankarasti. Usein teloitettujen päät laitettiin näkyville varoitukseksi muille.
Mehmet II aikalainen ja vastustaja oli nykyisen Romanian eteläosissa sijainneen Valakian ruhtinas Vlad III (1431-1476), kirjallisuudesta tutun kreivi Draculan esikuva. Romaniassa hallitsijaa on pidetty sankarina, joka taisteli menestyksekkäästi osmaneja vastaan. Hänen patsaansa pystytettiin vuonna 1976 Bukarestiin.
Ruhtinas oli rangaistusmuotona ihastunut seivästämiseen ja hän saikin lempinimen Seivästäjä (Vlad Tepes). Hirmuhallinto sytytti ajoittain kapinoita, mutta ne kukistettiin verisesti. Esimerkiksi talvella 1459 vangeiksi jääneitä kapinallisia seivästettiin eri asentoihin ja kertomusten mukaan Vlad söi illallista katsellen uhrien kärsimyksiä.
Sodissa Vlad osasi johtaa erinomaisesti joukkojaan ja hänen maineensa alkoi herättää pelkoa vihollisissa. Erään taistelun jälkeen noin 20[nbsp]000 turkkilaista sotavankia seivästettiin ja jätettiin mätänemään.
Venäjän ensimmäisellä tsaarilla Ivan IV:lla (1530-1584) eli Iivana Julmalla oli jo nuorena väkivaltaisia ja sadistisia piirteitä. Kohteeksi saattoi joutua kuka tahansa ja monet hallitsijan ystävät kuolivat väkivaltaisesti.
Vanhemmiten tsaari muuttui yhä epäluuloisemmaksi etenkin pajareita eli aatelistoa kohtaan, jota hän epäili vehkeilystä. Puhdistuksissa menetti henkensä tuhansia pajareita perheineen. Aikalaisia kauhistutti teloitustapojen julmuus, oli tapauksia, joissa uhrit nyljettiin elävältä. Iivanan vainoharhaisuus koski kokonaisia kaupunkeja. Esimerkiksi vuonna 1570 hän käski hävittää Novgorodin maan tasalle.
Myöhemmin Venäjällä Iivana Julmaa on pidetty valtakunnan laajentajana. Suurimman osan hänen valtakaudestaanhan Venäjä oli sodassa. Neuvostoliiton aikana diktaattori Josif Stalin piti tsaaria esikuvanaan.
Myöhemminkin arvostusta on riittänyt ja vuonna 2016 Orjolin kaupunkiin pystytettiin pronssinen Iivana Julman ratsastajapatsas, jossa hän pitää kädessään ortodoksista ristiä.
Uskonnollisia johtajia
Paavi Urbanus II:n (1035-1099) noin 33 metriä korkea patsas sijaitsee Châtillon-sur-Marnessa. Paavin vuonna 1095 pitämää puhetta Clermontin kirkolliskokouksen on pidetty yhtenä historian vaikuttavimmista propagandajulistuksista ja se aikaan vuosisatoja jatkuneet ristiretket muslimeja vastaan. Ensimmäisen ristiretken lopputuloksena Jerusalem saatiin vallattua vuonna 1099.
Martti Lutherin (1483-1546) patsas on Wittenbergin keskusaukiolla Saksassa. Luther vastusti monia katolisen kirkon epäkohtia ja pyrki uskonpuhdistukseen. Lutherin käynnistämä mullistus johti läntisen kirkon hajoamiseen, roomalaiskatolilaisiin ja protestantteihin. Luther oli kirjoituksissaan monesti hyvin kärjekäs esimerkiksi juutalaisia kohtaan.
Vallankumouksellinen
Che Guevaran (1928-1967) patsas sijaitsee Santa Clarassa Kuubassa. Guevaran tunnettavuutta lisää vuonna 1960 otettu valokuva, missä hän poseeraa mustassa punatähtisessä baretissa. Kuva on levinnyt muun muassa julisteisiin ja t-paitoihin. Monet pitävät edelleen Guevaraa idealistisena puhdasoppisena vapaustaistelijana.
Nuorena Guevara vakuuttui, että imperialismia vastaan voitiin taistella vain väkivaltaisella vallankumouksella. Hän liittoutui Fidel ja Raul Castron kanssa ja he aloittivat vuonna 1958 sissisodan Kuuban hallitusta vastaan.
Guevaran johtama osasto sai heti huomiota kovista otteistaan, vastavallankumouksellisia tai sellaiseksi epäiltyjä teloitettiin armotta. Fidel Castro näki Chen arvon juuri pelotevaikutuksen kautta.
Vallankumouksen onnistuttua alkoivat puhdistukset. Guevara toimi La Cabanan vankilan johtajana ja syyttäjänä. Hän osallistui myös itse kidutuksiin ja teloituksiin. Kaikkiaan vankilassa surmattiin satoja ihmisiä.
Myöhemmin Guevara yleni Kuuban keskuspankin johtajaksi ja teollisuusministeriksi. Hän ihaili avoimesti Stalinia sekä Kiinan johtaja Maoa, molemmathan ymmärsivät terrorin tehokkuuden luokkataistelussa. Joulukuussa 1964 Guevara piti YK:n yleiskokouksessa puheen, missä hän ei peitellyt toimintaansa: ”Tottakai teloitamme ja jatkamme teloituksia niin kauan kuin se on välttämätöntä.”
Guevara luopui tehtävistään Kuubassa ja keskittyi vallankumouksen edistämiseen eri valtioissa. Syksyllä 1967 vallankumousjohtaja jäi Bolivian armeijan vangiksi ja hänet teloitettiin.
Ari Turunen: Mulkerot. Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja. 320 sivua. Into Kustannus Oy.
JARKKO KEMPPI