Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan on mahdollista, että vihreät onnistuvat nostamaan kannatustaan ennen eduskuntavaaleja lauantaina valittavan uuden puheenjohtajan johdolla.
– Jos katsotaan aikaisempia vaalisyklejä, kaikilla puolueilla on aika isojakin kannatusheilahteluja vielä viimeisen puolen vuoden aikana. Useampi prosenttiyksikkö suuntaan tai toiseen on mahdollista mennä, Markku Jokisipilä sanoo Verkkouutisille.
Jokisipilä näkee, että helpoin suunta vihreille hakea lisää kannatusta on punavihreä äänestäjäblokki, josta kilpailevat sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät.
– Heillä on tietty potentiaali myös porvarilliselta puolelta hankkia vaikkapa akateemisesti koulutettujen ihmisten ääniä riippuen siitä, mihin puolueen isoa linjaa lähdetään painottamaan.
Tutkija näkee, että vihreät voisivat lähteä eduskuntavaaleihin joko yleispuolueena tai linnoittautumalla omien teemojen, kuten ilmastonmuutoksen, luontoarvojen ja identiteettipolitiikan, ympärille.
– Kuvittelen, että todennäköisempää olisi, että yleispuolueen suuntaan yritetään mennä ja lähdetään haastamaan.
Jokisipilä sanoo entisen puheenjohtajan Ville Niinistön nostaneen esiintymisellään ja suurten puolueiden puheenjohtajien haastamisella vihreät suurten puolueiden kategoriaan. Niinistö haastoi erityisesti valtiovarainministeri Petteri Orpoa (kok.) koulutusleikkauksista kuntavaaleissa. Niinistön katsottiin silloin olevan opposition henkinen johtaja, vaikka SDP oli vihreitä suurempi puolue.
– Kun vihreät oli aktiivinen talouspolitiikan haastamisessa, niin nimenomaan vihreiden ja demareiden välisellä rajapinnalla oli liikettä demareiden kannattajakunnasta vihreiden suuntaan. Katsottiin, että talouspolitiikan haastaminen on aktiivisempaa ja uskottavampaa vihreiden toimesta, Jokisipilä toteaa.
Haavistosta kova haastaja muille puoluejohtajille
Mikäli kansanedustaja Pekka Haavisto valitaan vihreiden puheenjohtajaksi, Jokisipilä näkee Haaviston edustavan yleispuoluelinjaa.
– Presidenttiehdokkaana varsinkin hän profiloitui hyvin taitavana ja monialaisena poliitikkona, joka pystyi uskottavalla tavalla ottamaan kantaa lähes mihin tahansa maan ja taivaan välillä. Hänhän on sovinnollinen ja aika maltillinen. Se erottaa hänet Ville Niinistöstä.
Niinistön tyyliä Jokisipilä luonnehtii hyökkääväksi ja populistiseksi vastustajien tiukaksi haastamiseksi. Hän ei usko Haaviston kaivavan itsestään ”populistista rakkikoiraa” tässä vaiheessa uraa.
– Haaviston tyylihän on ihan toisenlainen. Hän lähtee maltillisen esiintymisen kautta ja yrittää pikemminkin etsiä asioita, jotka yhdistävät vihreitä muihin puolueita. Kampanjasta tulee sävyltään erilainen, jos Haavisto valitaan, kuin mitä on nähty Niinistön harjoittavan.
Haaviston valinta tarkoittaisi Jokisipilän mukaan kovan haastajan tulemista muiden puheenjohtajien joukkoon.
– Kokenut poliitikko, jonka tiedetään pärjäävän kaikkein kovimmissakin paikoissa julkisuudessa ja pitämään oman puolueen linjaa uskottavalla tavalla esillä. Esimerkiksi Antti Rinne ja Li Andersson eivät tule pääsemään helpolla, jos se on Pekka Haavisto.
Haavisto on jo nostanut esille vihreiden tulevina teemoina ilmastonmuutoksen ja sosiaalisen eriarvoistumisen. Jokisipilä arvelee kuitenkin, että Haavisto on niin kokenut, että hän ymmärtää, ettei eduskuntavaalikampanjaa kannata rakentaa pelkästään ilmastonmuutoksen ympärille.
– Eduskuntavaalikampanjan kytkeminen yhteen teemaan, kuten ilmastonmuutokseen, jossa isot ratkaisut pitäisi tehdä jonkun muun Suomen rajojen ulkopuolella, ei ole vaalistrategiana kauhean järkevä.
Alanko-Kahiluoto on ”aikalailla vasemmalla”
Toinen puheenjohtajaehdokas kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on valtakunnallisesti Haavistoa huomattavasti tuntemattomampi. Jokisipilän mukaan Alanko-Kahiluodolla olisi iso työ tehdä itsensä ensin tunnetuksi ja raivata tilansa punavihreän blokin sisällä sekä nousta uskottavaksi vaihtoehdoksi Rinteen ja Anderssonin rinnalle.
– Hänhän tulee talouspoliittisesta näkökulmasta aikalailla vasemmalta. Siinä olisi aika tiukka profiloituminen, että mikä erottaa esimerkiksi vihreitä ja vasemmistoliittoa toisistaan.
Haavisto on Jokisipilän mielestä ”porvarillisinkin silmin” tarkasteltuna täysin uskottava ehdokas, jota on koeteltu presidentinvaaleissa ja hyväksi havaittu.
– Hänellä on potentiaalia houkutella kannatusta laajasti. Siellä on kokoomuksenkin äänestäjäkunnassa sellaisia, jotka pitävät Haaviston esillä pitämiä teemoja tärkeinä. En missään nimessä oikeistolaiseksi lähtisi kuitenkaan Haavistoa nimittämään.
Jokisipilä pitää Haavistoa suurempana uhkana SDP:lle ja vasemmistoliitolle kuin kokoomukselle.
– Jos Alanko-Kahiluoto valitaan, en usko, että kokoomuksesta tarvitsee houkutella ketään.
Haavisto voi ratkaista pääministerin paikan
Jokisipilän mielestä pääministeripuolueen paikka on täysin auki vielä, sillä erot gallupeissa ovat vain muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Hän huomauttaa, että neljä vuotta sitten keskusta kävi yli 25 prosentissa ja vaaleissa kannatus oli 21 prosenttia.
– Kokemus kertoo, että puskuria mielipidetiedusteluissa tulevalla vaalivoittajalla pitää olla aika paljon, koska asetelma väistämättä jonkin verran tasoittuu. Nyt on historiallinen tilanne siinä mielessä, että meillä kolme isointa on niin lähellä toisiaan. Vaalipäivänä kaikki voivat olla saman prosenttiyksikön sisällä. On täysin ennenaikaista lähteä jakamaan pääministerin salkkua.
Jokisipilän mielestä sekä kokoomukselle että SDP:llä on mahdollisuudet pääministeripuolueeksi, eikä hän sulkisi kisasta pois keskustaakaan, joka on hyvällä iskuetäisyydellä.
– Sipilä pääsee kampanjoimaan hyvällä työllisyyskehityksellä ja niillä asioilla, joita hallitus on kiistatta saanut aikaan.
Jokisipilän mielestä Haavisto on niin taitava, että hänen valintansa voi osoittautua merkittäväksi pääministeriratkaisun kannalta.
– Mutta mihin suuntaan, se onkin hyvä kysymys.
Jokisipilä ei kuitenkaan usko, että vihreät nousisi Haavistonkaan johdolla kisaamaan pääministerin paikasta. Hän toteaa, että se tarkoittaisi lähes vihreiden kannatuksen tuplaantumista.
Vaikka jytky onnistuikin perussuomalaisilta, niin Jokisipilä ei näe, että vihreiden kannatukseen kytkeytyisi sellaista yllätyspotentiaalia.