Liettuaan loikannut 26-vuotias Venäjän ilmavoimien luutnantti Dmitri Mishov on kertonut BBC:lle, ettei maan asevoimissa uskota valtion viralliseen tiedonvälitykseen.
– Armeijassa kukaan ei usko viranomaisia. He näkevät, mitä todella tapahtuu. He eivät ole siviilejä television edessä. Sotilaat eivät usko virallisia raportteja, koska ne eivät yksinkertaisesti ole totta.
Kokoomuksen kansanedustaja, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri ei tätä ihmettele.
– Tämähän on krooninen ongelma Venäjän asevoimissa, sanoo Toveri Ilta-Sanomille ja jatkaa:
– Diktatuureissa yleensä epäonnistumisista ei seuraa hyvää. Sen takia kaikki raportoivat parhaimmin päin asioita, suoraan valehtelevatkin. Jokainen kentällä oleva komentaja vähättelee omia tappioita ja suurentelee vastustajan tappioita. Tilannekuva, jonka pohjalta tehdään päätöksiä, ei ole kauhean hyvä.
Toveri arvelee, ettei vieraalla maalla Etelä-Ukrainassa sotivan venäläissotilaan motivaatio ole kummoinen.
– Sanoisin, että noilla Etelä-Ukrainassa taistelevilla venäläisillä motivaatio taistella viimeiseen asti on paljon pienempi kuin jos jossain vaiheessa taistelut etenisivät Venäjän rajalle.
Venäläisjoukkojen motivaatio-ongelmat näkyvät epäjärjestelmällisenä vetäytymisenä, kuten nähtiin syksyllä 2022 Harkovan alueella.
– Kyllähän se halu jäädä mottiin tapettavaksi on heikko, ja niistä asemista varmasti lähdetään helpommin irti. Liikkuvassa tilanteessa palvelusta on helpompi välttää, kun valvonta ei enää pelaa.
Norjaan loikannut Wagner-yksityisarmeijan palkkasotilas Andrei Medvedev on kertonut ainakin Wagner-joukkojen ratkaisevan teloituksilla motivaatio-ongelmia
– Vanha venäläinen motivointikeino. Pelollakin pystyy tiettyyn pisteeseen asti hallitsemaan, mutta se tarkoittaa sitä, että heti kun on sauma, että sinua ei vahdita, niin ei välttämättä jäädä sinne poteroon taistelemaan viimeiseen asti, toteaa Toveri.
Motivaatio-ongelmia tuottaa Venäjän harrastama joukkojensa tapattaminen. Kun Ukraina pyrkii aina kierrättämään miehiään tarjoten lepomahdollisuuksia, pitää Venäjä pataljoonaansa taistelussa niin kauan, kunnes suurin osa saanut surmansa. Vasta sitten pataljoonaa täydennetään ja lähetään ”lihamyllyyn” uudelleen.
– Se on niin näköalatonta, kun ketään esimiehiä ei kiinnosta, miten sinulle käy. Siinä ihmishengellä ei ole samaa arvoa kuin länsimaisissa tai Ukrainan asevoimissa.