[rev_slider alias=”piianoora-01″ mode=”header”][/rev_slider]Piia-Noora Kauppi sanoo, että hänellä on flunssa. Hän ei ole täysin työkunnossa. Koko perhe kärsii samasta taudista. Hänenkin pitää päästä nopeasti petiin.
Näin Kauppi väittää, mutta sitä on vaikea huomata mistään. Ääni on maassa, mutta Kauppi kulkee vauhdikkaasti vasta remontoidun Finanssialan labyrinttimaisia käytäviä. Puhelin soi, ja samalla kun Kauppi etsii oikeaa huonetta ja aukoo sähköavaimella ovia, hän antaa lapselleen ohjeita iltapäivän kulkuihin.
Kauppi palasi vuoden alussa töihin kahdeksan kuukauden mittaiselta äitiysvapaalta.
– Tämä on pisin äitiyslomani ikinä.
Hän kehuu suomalaista vanhempainvapaiden järjestelmää. Sen ongelma kuitenkin on, että naiset pitävät vapaata enemmän kuin miehet. Tästä seuraa, että naisvaltaisten alojen työnantajat joutuvat maksamaan äitiysrahoja enemmän kuin miesvaltaisten isyysrahoja.
– Olisi koko yhteiskunnan etu, että perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin molemmille vanhemmille. Ja mitä tulee työnantajarasitteeseen, tärkeä tavoite on, että eri toimialat olisivat tasapuolisemmin kohdeltuja.
Kaupin johtama Finanssiala edustaa pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja muita rahoitusalan yrityksiä. Ala on naisvaltainen, ja peräti 70 prosenttia työntekijöistä on naisia.
Toinen leimallinen piirre alalla on, että digitalisaatio ja uudet lait muuttavat sitä nopeasti. Kauppi sanookin, että yhden työntekijän vanhempainvapaan aikana voi kertyä satoja, jopa tuhansia sivuja uutta sääntelyä, joka työntekijän täytyy työhön palattuaan omaksua.
Tämä asettaa paineita työntekijälle, mutta myös työnantajalle. Finanssiala kouluttaa työntekijöitään enemmän kuin juuri mikään muu toimiala.
Työntekijöitä ovat viime vuosikymmeninä korvanneet robotit, tekoäly ja muu teknologia, jotka yhä useammin hoitavat rutiiniluonteiset tehtävät ja prosessit. Kehitys jatkuu, sanoo Kauppi.
– Työt vähenevät maltillisesti henkilötyövuosissa mitattuna.
Robotti ei kuitenkaan pysty tekemään kaikkea. Ennen kaikkea robotille ei voi sälyttää vastuuta, vaan sen kantaa aina ihminen.
Kauppi ennakoi, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa finanssialan töistä on asiakaspalvelua. Robotti ei pysty korvaamaan inhimillistä kanssakäymistä. Työntekijöille se tarkoittaa psykologisten ja sosiaalisten taitojen kehittämistä.
– Kone ei erota toisistaan kahta tapausta, jotka ovat paperilla identtisiä. Ihminen pystyy yleensä näkemään vaikka kahdesta lainanhakijasta, että toinen on kunnossa mutta toisella on ongelmia.
Kauppi valittiin EU-parlamenttiin vuonna 1999 vain 24-vuotiaana. Vaalipiirinä oli koko Suomi, ja hän sai 18 221 ääntä. Viisi vuotta myöhemmin Kaupin äänimäärä kasvoi, ja häntä äänesti jo 62 995 suomalaista.
Toisen kautensa lopulla hän siirtyi nykyiseen työpaikkaansa Finanssialan toimitusjohtajaksi. Moni kannattaja pettyi, olihan Kaupille povattu menestystä politiikan piirissä. Edelleen hänen nimensä nousee esiin, kun pohditaan ehdokkaita kokoomuksen puheenjohtajaksi tai kun johonkin vaalipiiriin kaivataan ääniharavaa.
Kauppi ei kuitenkaan aio tehdä paluuta politiikkaan.
Miksi?
Hän aloittaa sanomalla, että ei ole pettynyt politiikkaan, ei ole katkera mistään tai kenellekään sekä pitää politiikkaa mielenkiintoisena ja tärkeänä. Syyt löytyvätkin muualta.
– En ole ihan varma, haluanko enää altistaa itseäni sellaiseen tilanteeseen, jossa naispoliitikot elävät. Ja sanon tämän uudelleen: naispoliitikot.
Kauppi sanoo, että poliitikon tehtävä ei ole pelkkä ammatti, vaan siinä toimiminen edellyttää itsensä kokonaisvaltaista uhraamista. Henkilökohtaisetkin valinnat pitää perustella julkisuudessa äänestäjille.
– Osa äänestäjistä on hirveän julmia. Nuorena en asiaa niin ajatellut, sitä meni vain.
Kolme ensimmäistä lastaan Kauppi sai toimiessaan meppinä. Silloin hän ei äitiyslomaa pitänyt – ”luottamustehtävästä ei voi lomailla” – vaan palasi töihin melkein suoraan laitokselta ja kuljetti tarvittaessa lapsia mukanaan.
Hän teki näin, koska piti sitä parhaana vaihtoehtona lapsilleen ja koko perheelle. Sitä paitsi lapset eivät – onneksi – osanneet lukea.
Kauppi sanoo, että jos lapset olisivat tienneet, mitä äidistä kirjoitettiin, he eivät olisi ehkä kestäneet. Hän itse joutui lukemaan paksua tekstiä.
– Siis että lapsestani tulee narkomaani, koska hänet pannaan muutaman kuukauden ikäisenä EU-parlamentin päiväkotiin. Tai kuinka uhkaan lapsen terveyttä, kun lennätän häntä ympäri Eurooppaa.
Poliitikon pitää sietää kritiikkiä, ja jos ei siedä, ei kannata lähteä politiikkaan, Kauppi huomauttaa. Jos tekee virheen, pitää ottaa opiksi. Silti jossain kulkee raja.
– Lapsiani en halua sille kaikelle altistaa, enkä ikääntyneitä vanhempiani.
”Vakavan” poliitikon uraa on yhä vaikeampi tehdä. Asialinja ei herätä huomiota, eikä pitkän aikavälin saavutuksista palkita riittävän usein, hän arvioi.
Nuorille naispoliitikoille aika on vaikeampi kuin miehille. Jos nuori puheenjohtajapotentiaalia omaava naispoliitikko synnyttää lapsen, alkaa keskustelu siitä, voisiko hän johtaa puoluetta samalla kun huolehtii perheestään.
– Oletko nähnyt, että Antti Lindtmanilta kysyttäisiin tätä? Minä olen onnellinen hänen puolestaan, että heille on syntynyt vauva, mutta jos kyseessä olisi naispoliitikko, tilanne olisi toinen.
[rev_slider alias=”piianoora-02″][/rev_slider]
Kuten jo todettiin, finanssiala on naisvoittoinen. Alan johtoportaassa vaikuttaa kuitenkin miesenemmistö. Eräillä toimialoilla, kuten vaikkapa elokuvateollisuudessa, miesten valta-asema on toisinaan johtanut seksuaaliseen häirintään.
Suomessa finanssiala on säästynyt skandaaleilta. Sen sijaan Ruotsissa tilanne on toinen: Häirinnästä on puhuttu syksystä lähtien, ja tammikuussa 300 naista kertoi yhteisessä kirjeessä, että heitä on ahdisteltu.
– Me olemme keskustelussa tosi paljon jäljessä Ruotsia. Siellä finanssialalla ei mistään muusta puhutakaan.
Hän pohtii, miksei Suomessa ole paljastunut finanssimaailman weinsteineja eikä törhösiä.
– Tuskin tilanne Suomessa poikkeaa paljon länsinaapurista. Ehkä keskustelu tulee meille viiveellä, Kauppi toteaa.
Hän sanoo, ettei toivo yhtään tapausta finanssialalle, mutta epäilee, että syytöntä toimialaa ei löydy. Hän itse ei ole joutunut häirinnän uhriksi.
– En ole kohdannut meppinä enkä muuallakaan mitään.
Britannia aikoo runsaan vuoden kuluttua lähteä EU:sta mutta haluaa silti varmistaa pääsyn unionin sisämarkkinoille. Erityisen tärkeää olisi, että Lontoon finanssimaailma voisi jatkossakin lainoittaa yrityksiä, vakuuttaa niitä ja investoida niihin EU:n alueella. EU on ilmoittanut, että se ei käy ainakaan brittien vaatimalla tavalla. Neuvottelut junnaavat.
Kauppi ei usko, että Brexit järkyttäisi EU:n rahoitusmarkkinoita niin paljon kuin jotkut kuvittelevat.
– Ei ole luvassa mitään dramaattista. Ne yritysten palvelut, jotka nyt hoidetaan Lontoon kautta, voidaan hoitaa Frankfurtissa tai muissa EU:n finanssikeskuksissa.
EU:n mielestä Britannia voi päästä EU:n rahoitusmarkkinoille vain, jos se noudattaa samaa sääntelyä kuin muu EU. Britannia on ehdottanut, että se ainoastaan asettaisi samat tavoitteet kuin muu EU mutta etsisi itse keinot niihin pääsemiseksi.
Kauppi sanoo, että Britannian ehdotus on mahdoton.
– Meidän alallamme piru piilee yksityiskohdissa.
Hänen mukaansa rahoitusalalle luodaan sääntelyä niin paljon ja niin nopeasti, että Britannian ja EU:n tiet erkanisivat välittömästi.
– Kun kuluu vuosi tai kaksi, niin heidän sääntelynsä on aivan erilaista.
Hänen mielestään brittiläiset rahoituslaitokset eivät voi toimia EU:n alueella, jos niiltä ei vaadita esimerkiksi samaa vakavaraisuutta kuin EU:n rahoituslaitoksilta.
Kaupin mielestä sekä EU:n että Britannian Brexit-neuvottelijat ovat sortuneet ylimielisyyteen. Britit eivät ole ymmärtäneet, että lähtö EU:sta todella merkitsee lähtöä. Komission ylimielinen asenne puolestaan ymmärrettävästi ärsyttää brittejä.
Kauppi ajattelee, että vaikka Brexit näyttää vääjäämättömältä, se saattaa silti peruuntua.
– Parasta olisi jos paha uni loppuisi. Me integraatioihmiset toivomme, että ehkä tässä jokin ihme vielä tapahtuisi.
Vaikka Kauppi sanoo olevansa integraation kannattaja, hän ei halua sitä hinnalla millä hyvänsä. Hänen mukaansa euroalueen kehittämiseksi tehdään hyviä uudistuksia, mutta tärkeää on, että yksi asia pidetään aisoissa: yhteisvastuu.
– Yhteisvastuuta ajetaan kaikkialle, eurobondeihin, suhdannetasaukseen, talletussuojaan. Siihen Eurooppa ei ole kypsä.
Hän kertoo hätkähdyttäviä lukuja pankkimaailman eroista jäsenmaiden välillä. Suomessa järjestelemättömien luottojen (asiakas ei todennäköisesti maksa lainaa takaisin) osuus kaikista luotoista on 1,7 prosenttia. Kreikassa vastaava luku on 46,6 prosenttia, Kyproksella 40,6 prosenttia ja Italiassakin melkein 12 prosenttia.
Vastuun jakaminen tarkoittaisi, että asiansa hyvin hoitaneet maksaisivat huonosti hoitaneiden velkoja.
Vastaavaa yhteisvastuuta voi kuvitella myös valtioiden välille: kevyemmin velkaantuneet valtiot maksavat raskaammin velkaantuneiden lainoja.
Kauppi sanoo edustavansa ”niinistöläistä” linjaa, joka tarkoittaa, että kukin huolehtii omista veloistaan. Hänen mielestään valtioiden lainat pitää hinnoitella oikein, siis riskin mukaan.
– Nythän ne ovat vakavaraisuuslaskennassa nollariskisiä. Me haluamme, että valtioiden ja luottolaitosten kohtaloyhteys puretaan. Valtion pitää voida mennä velkasaneeraukseen. Silloin sijoittaja vahtii, että korko vastaa riskiä.
Euroopan valuuttarahaston perustamista Kauppi ei pidä suurena muutoksena. Sehän korvaisi nykyisen Euroopan vakausmekanismin, joka perustettiin tukemaan kriisimaita.
Samaa koskee EU-valtiovarainministeriä. Kaupin mielestä voisi olla eduksi, että yksi ihminen edustaisi euroaluetta – kunhan uudistukseen ei sisälly muita elementtejä, kuten että valtiot voivat laskea liikkeelle yhteisvastuullisia eurobondeja.
– En sano, että näin on ikuisesti. Asiat muuttuvat. Ehkä jonain päivänä Eurooppa on valmis näin suureen federalismiin.