Periaatteet puntariin

Kokoomus täyttää sata vuotta ja kirjoittaa samalla uudelleen periaateohjelmansa.

[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”periaatepuntari” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Kansalaisille. Nykyinen aika on suuri ja vakava. Viime talvena olivat itse yhteiskuntaelämän perusteet maassamme vaarassa. Ne saatiin silloin pelastetuiksi. Mutta edelleen on vaaroja olemassa ja ne voivat nykyisten maailmantapausten vaikutuksesta käydä yhä suuremmiksi.”

Näin dramaattisesti alkaa kokoomuksen perustamisasiakirja vuodelta 1918. Ensimmäinen allekirjoittaja on professori Hugo Suolahti.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Sisällissodan hajottamassa Suomessa monet pelkäsivät, että joku saa päähänsä yrittää vallankumousta uudelleen. Sen takia kuusisataa suomalaista perusti kokoomuksen, puolustamaan ”lujalla kädellä” laillista järjestystä ja puhaltamaan kansalaisiin ”vakavan siveellisen hengen”.

Kokoomuksen ensimmäinen ohjelma oli lyhyt, runsaat kaksi sivua. Ensimmäisenä kohtana oli, että puolue asettuu kannattamaan monarkiaa. Maailmalta saadut esimerkit osoittivat, että kuningasvalta takaa järjestyksen paremmin kuin epävarma tasavalta. Tästä tavoitteestaan kokoomus joutui tunnetusti luopumaan nopeasti, koska Saksa hävisi sodan ja Suomesta tuli tasavalta.

Tuomiopäivällä pelottelu kuuluu toki aina poliittisten liikkeiden retoriikkaan. Sata vuotta sitten siihen lienee ollut painavammat perusteet kuin nykypäivänä.

Kokoomuksen ulkopoliittisessa ohjelmassa tämä näkyi selvästi. Hallituksen oli oltava luja anarkiaa vastaan, puolue vaati.

”Kokous lausuu toivomuksenaan, että eri maissa toimivat yhteiskunnan säilyttämistä tarkoittavat valtiolliset järjestöt liittyisivät kansainväliseen toimintaan bolshevistivaaran torjumiseksi.”

Kokoomus laatii parhaillaan uutta periaateohjelmaa, joka hyväksytään puoluekokouksessa kesäkuun toisena viikonloppuna. Valmistelutyötä on johtanut kokoomuksen 100-vuotisjuhlavaltuuskunta, jonka puheenjohtajana toimii opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Ohjelmasta on järjestetty keskustelutilaisuuksia vuoden ajan eri puolilla Suomea ja sitä on puitu puoluevaltuustossa. Ohjelman luonnos julkaistiin kokoomuksen sivuilla maaliskuussa, minkä jälkeen jäsenkunta on päässyt kommentoimaan sitä.

Tuorein versio julkaistiin toukokuun puolivälissä, ja sitä käsitellään vielä puoluekokouksessa. Matkan varrella melkein tuhat kokoomuslaista on osallistunut valmistelutyöhön.

Yhtä dramaattiseen julistukseen ei päästä kuin sata vuotta sitten, mutta jotain alku-kokoomuksesta on sentään jäänyt jäljelle nyky-kokoomukseen.

Selvimmin tämä näkyy kannustuksena yrittämiseen. ”Rakkaus työhön” pitää saada kohotetuksi, totesi kokoomus 1918. Silloin puoluejohdon ajatus oli suunnilleen se, että kansalaisia pitää potkia töihin.

Nyt kokoomus toteaa saman asian vähän toisella tavalla. Puolue luottaa enemmän kansalaisen kykyyn ajatella ja parantaa itse omia olojaan. Jokaisen ihmisen pitää voida vaikuttaa oman elämänsä suuntaan, periaateohjelmassa todetaan.

”Poliittisen järjestelmän on poistettava esteitä ihmisten omakohtaiselta toimeliaisuudelta ja itsensä toteuttamiselta.”

Kiintoisaa muuten on, että sata vuotta sitten kokoomus ei lainkaan itsestään selvästi ajanut yritysten etua. Puolueen historiankirjoittajat Pirkko Leino-Kaukiainen ja Ari Uino toteavat kirjassaan Suomalaiskansallinen kokoomus, että puolueessa kuultiin elinkeinoelämälle kielteisiäkin kannanottoja.

– Hallitusta vaadittiin valvomaan, etteivät teollisuuslaitokset kiskoisi liikaa voittoja, Leino-Kaukiainen ja Uino kirjoittavat.

Teollisuus sai äänensä paremmin kuuluviin vuonna 1921, kun kokoomuksen uusi ja perusteellisempi ohjelma laadittiin. Tässäkin ohjelmassa ehdotettiin vielä rajoituksia yhtiöiden maanhankintaan.

”Yhtiöiden sekä eräissä tapauksissa yksityistenkin maanhankintaoikeus on oleva rajoitettu.”

Valtio päätyikin nuoressa tasavallassa rajoittamaan esimerkiksi puunjalostusyhtiöiden oikeutta omistaa metsää. Tästä rajoituksesta seurasi, että Suomessa on nykyäänkin laaja joukko yksityisiä kansalaisia, jotka omistavat metsää.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row_content” css=”.vc_custom_1528192804223{margin-top: 20px !important;padding-top: 10px !important;padding-right: 10px !important;padding-bottom: 10px !important;padding-left: 10px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column width=”1/3″][vc_single_image image=”153982″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom” css_animation=”fadeInRight”][/vc_column][vc_column width=”1/3″][vc_single_image image=”153981″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom” css_animation=”fadeInUp”][/vc_column][vc_column width=”1/3″][vc_single_image image=”153979″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom” css_animation=”fadeInLeft”][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1528195765121{padding-top: 10px !important;padding-right: 10px !important;padding-bottom: 10px !important;padding-left: 10px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”153978″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom” css_animation=”fadeInUp”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Vallankumousvaarasta ei vuoden 2018 Suomessa enää kukaan puhu, ja kokoomuksen periaateohjelmassakin puhutaan sitoutumisesta demokratiaan ja väkivallattomaan vaikuttamiseen.

”Demokratia on tapa olla sivistyneesti eri mieltä. – Demokratia on sitoutumista yhteisiin pelisääntöihin ja niiden johdonmukaiseen soveltamiseen silloinkin, kun se on oman edun kannalta epäsuotuisaa.”

Oikeusvaltio, markkinatalous, ihmisoikeudet, kokoomus listaa. Näistä seuraa vapaa yhteiskunta.

”Vapauden ydintä on täysivaltaisen yksilön itsemääräämisoikeus itseään koskevissa asioissa sukupuoleen, ikään, katsomukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, syntyperään, yhteiskunnalliseen asemaan tai muuhun taustaan katsomatta.”

Mielenkiintoista on verrata, mitä kokoomus sanoo sananvapaudesta nyt ja sata vuotta sitten.

Vuonna 1921 ajattelua ohjasi tässäkin asiassa pelko bolshevismista. Suomen hallituksen velvollisuus on torjua kumouskiihotusta ja kapinavalmisteluja, kokoomus toteaa. Propaganda herätti puolueessa huolta.

Poimintoja videosisällöistämme

”Painolakia on muutettava siten, että se tarjoaa viranomaisille mahdollisuuden kumouskiihoituksen entistä tehokkaampaan ehkäisemiseen.”

Kauas on kuljettu noista ajoista, jolloin valeuutisia torjuttiin särkemällä vastapuolen painokoneita. On siirrytty sopimusyhteiskuntaan, jossa puhumisen oikeus on arvoista suurimpia.

Tätä yhteiskuntaa on noussut uhkaamaan uusi sähköinen tiedonvälitys, jossa väärä tieto leviää nopeammin kuin oikea. Hajottaminen on helpompaa kuin rakentaminen.

Niin pitkälle fake news -ilmiö ei ole edennyt, että kokoomus ryhtyisi periaatteissaan vaatimaan kansalaisten vaientamista. Sen mielestä tiede on paras keino selvittää, mikä on totta ja mikä ei.

”Kokoomus puolustaa Suomea avoimena yhteiskuntana. Avointa yhteiskuntaa ei ole ilman vapaata tiedonvälitystä.”

Vuonna 1918 kokoomuksen yhteiskunnallinen ohjelma oli lyhyt, ja se käsitti etupäässä ehdotuksia maanviljelijöiden aseman parantamiseksi – ei ihme, koska nälänhätää ei ollut yhteiskunnassa vielä nujerrettu.

Kolme vuotta myöhemmin oli löydetty muutamia muitakin parannettavia asioita: puolustuslaitos pitää laittaa kuntoon ja uskonnonvapaus samoin kuin oppivelvollisuus toteutettava.
Kokoomus vaati myös miesten ja naisten yhdenvertaisuutta ja suomalaisten etujen valvontaa luonnonvarojen hyödyntämisessä.

”Maaomaisuuksien, vesiputouksien ja malmi-löytöjen joutuminen ulkomaalaisten käsiin on rajoitettava vain hallituksen luvalla poikkeustapauksissa tapahtuvaksi.”

Mainos - sisältö jatkuu alla

Vuonna 2018 näkemykset luonnonvaroista ovat muuttuneet. Yritysten toimintaa ja vapaata kilpailua täytyy toki edistää, kokoomus toteaa, mutta samaan aikaan täytyy kantaa huolta luonnosta.

Ympäristön kuormittumiseen viitataankin periaateohjelmassa useaan otteeseen.

”Luonnonvarojen tuhlausta on johdonmukaisesti vähennettävä, ja niiden käytön on oltava kestävää. Erityisesti on vähennettävä fossiilisten polttoaineiden käyttöä, lopullisena päämääränä niiden käytöstä luopuminen.”[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]

Mainos