[vc_row][vc_column][rev_slider slidertitle=”saukkola-01″ alias=”saukkola-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Se on vähän kuin joukkueurheilussa. Sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi. Tulee tunne, että voisi olla mukavampi pelata noiden jätkien kanssa.
Vertaus urheilumaailmaan ei ole sattuma. Ville Saukkola on harrastanut nuorena aktiivisesti yleisurheilua, jalkapalloa ja koripalloa, josta tuli päälaji noin 12-vuotiaana. Mainittavia saavutuksia koripallossa hänellä on A-junioreiden SM-kulta sekä joitain poikien maaotteluita.
Eikä urheilua viisikymppinen poliisi ole vieläkään hylännyt. Kun tästä haastattelusta sovittiin, Saukkola vastasi kännykkäänsä Vihdin Nummelan Voimailijoiden kuntosalilta. Paikan kovakuntoisin hän ei suinkaan ole:
– Siellä käy ihan hurjia ukkoja, seitsemänkymppisiä ikäihmisiä, jotka nostavat 150 kiloa penkistä.
Saukkola kehottaa pohtimaan, paljonko erikoissairaanhoidossakin säästetään, kun nämä teräsvaarit pitävät kunnostaan huolta.
Ville Saukkola on vanhempi konstaapeli, joka työskentelee Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella hälytys- ja valvontasektorilla. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hän oli perussuomalaisten ehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. 1779 ääntä ei riittänyt kansanedustajan paikkaan. Vuoden 2017 kuntavaaleissa hänet valittiin puolueen listalta Vihdin kunnanvaltuustoon.
Kun Lännen Media selvitti vuoden 2016 kyselyssään virkavallan suosikkipuolueet, tulokset eivät yllättäneet. Kyselyyn vastanneista poliiseista 25,1 prosenttia kertoi äänestäneensä viime vaaleissa kokoomusta. Lähes yhtä suosittu puolue oli perussuomalaiset 24,4 prosentin osuudella. Muut jäivät kauas taakse.
Kun Ville Saukkola ilmoitti lokakuun lopussa 2020 liittyneensä kokoomuksen jäseneksi ja aikovansa lähteä puolueen listalta kuntavaaleihin, hän kertoi päätyneensä ratkaisuun pitkän harkinnan jälkeen. Kysymykseen, pohditko muitakin puolueita, tulee tässä kuitenkin jämäkkä ”Ei”.
– Varmasti tämä tulee osittain verenperintönä. Faija olisi varmasti katsonut kieroon – hän on sellainen semi-kokoomus-perussuomalainen, vanha konstaapeli.
– Perinteiset arvot, kuten vapaus, isänmaallisuus, turvallisuus ja usko yhteiskunnan rakenteisiin -niitä painotetaan vahvasti poliisin ammattiin pyrittäessä. Ja ne ovat myös sellaisia, jotka kokoomus allekirjoittaa, pohtii Saukkola ja näkee tässä jossain määrin yhtymäkohtia myös perussuomalaisten ajatteluun.
Mitä ajattelet puheenjohtaja Jussi Halla-ahosta?
– En tunne häntä ollenkaan. Hän on varmasti omalla tavallaan karismaattinen ja vetää tiettyä porukkaa puoleensa, mutta kun tämä on joukkuepeliä.
Saukkola asettelee sanojaan tarkkaan:
– Sen lisäksi, että ihmistä arvostetaan hänen persoonansa, ystävällisyytensä, ammattinsa tai vaikkapa osaamisensa kautta, niin kuuluminen johonkin taustaryhmittymään on osa tätä toisesta ihmisestä syntyvää mielikuvaa. Saattaa olla, että minun on ammatillisesti helpompi liikkua ja vaikuttaa kouluympäristössä tai sosiaalipuolella nyt tapahtuneen puoluevaihdon myötä. Sen verran on kilometrejä takana, että ei toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä jaksa enää ruveta selittelemään tai perustelemaan, saati sitten omaa suhtautumista erinäisiin ulostuloihin.
Saukkola viittaa puolueen sisältä säännöllisin väliajoin nouseviin möläytyksiin, epäasiallisuuksiin ja rasistisiin kannanottoihin, joihin johto ei ole kyennyt puuttumaan. Vaikka perussuomalaiset on vakiinnuttanut asemansa isona puolueena, Saukkolaa hämmästyttää etenkin puolueen kypsymättömyys joukkueena.
– Osaamista ei ole tarpeeksi laajassa pelissä eikä myöskään taustaryhmittymiä tukemassa siinä viestissä, mitä he ajavat. Ehkä tämä liittyy siihen, miksi olen nyt kokoomuksessa.
– Tykkään siitä, että puolueella on vahvat perinteet ja siltä löytyy myös leveät hartiat toteuttaa omaa politiikkaansa eri tavoin. Uskottavuus on tärkeää siinä, mitä tehdään. Ehkä juuri sana uskottavuus on se, jota tässä yhteydessä haluaisin painottaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1607592362777{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider slidertitle=”saukkola-02″ alias=”saukkola-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Alakoululaisten jengitappelu hätkähdytti
Poliisin työ on usein tulipalojen sammuttamista. Tulee hälytys ja sitten mennään. Päihteitä käyttäviä nuoria. Väkivaltaa. Jossain vaiheessa Ville Saukkolalla heräsi halu päästä vaikuttamaan tilanteisiin jo aiemmin.
Vuonna 2012 Saukkola ryhtyi poliisin työnsä ohella tekemään keikkatyötä kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten kodissa. Muutama vuosi tämän jälkeen vuonna 2017 hän siirtyi työskentelemään yhteen valtion koulukodeista, jotka tarjoavat sijaishuollon ja erityisopetuksen palveluita kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa oleville nuorille.
Samoihin aikoihin hän ryhtyi opiskelemaan sosionomiksi. Vuonna 2019 valmistuneessa opinnäytetyössään hän selvitti mallia, jossa puututaan oppilaiden poissaoloihin perusopetuksessa mahdollisimman varhain.
Opinnoista ja työkokemuksista nuorisoalalla on ollut hyötyä poliisin työssä.
– Keskustelut sosiaali- ja terveystoimen kanssa sujuvat tietysti helpommin, kun käytämme samaa kieltä.
Koulun pitäisi saada tietää, miten itsetuhoinen lapsi tai nuori on.
Kun kouluissa nousee esiin ongelmia, viranomaisten välisessä yhteistyössä hän näkee silti parannettavaa.
– Lainsäädännöstä voidaan vetää yhä erilaisia tulkintoja liittyen siihen, mitä tietoja lapsesta tai nuoresta voidaan kertoa. Se, jaetaanko tietoja, riippuu paljon henkilökohtaisista suhteista. Näin ei saisi olla.
Saukkola kertoo osallistuneensa sosionomiopintojen aikana moniammatilliseen palaveriin, jossa rehtorin oli vaikea saada tietoja erikoissairaanhoidon puolelta liittyen erääseen pahasti oirehtivaan oppilaaseen. Hoitohenkilöstö vetosi erilaisiin lakipykäliin ja salassapitosäännöksiin.
Perusopetuslaissa taas todetaan, että oppilaasta on luovutettava ”opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot” esimerkiksi opettajalle ja rehtorille salassapitosäännösten estämättä.
– Eli ei tämä ihan yksiselitteistä ole, mutta kyllä koulun pitäisi saada tietää, miten itsetuhoinen lapsi tai nuori on.
Kysymys siitä, miten koulukiusaaminen saataisiin kitkettyä, saa nuorten parissa työskennelleen poliisinkin hiljaiseksi.
– Tähän liittyen se kulttuuri, mikä kouluihin on syntynyt, on kehittynyt pitkän ajan kuluessa.
Saukkola kertoo hätkähtäneensä viime syksynä kolmas- ja neljäsluokkalaisten jengitappelua ollessaan sosionomiopintoihinsa liittyvässä koulukuraattoriharjoittelussa.
– Tällaisiin ilmiöihin pitäisi puuttua todella aikaisin ennen kuin ne raaistuvat. Olennaista olisi puuttua ja selvittää tahallisuuden aste. Onko teko poikien välistä nyhjäämistä, joka osin kuuluu kasvuun ja kehitykseen vai halutaanko toista tahallisesti satuttaa fyysisesti ja taikka henkisesti?
Saukkola on ehdottanut Vihdissä jonkinlaista ”siirrettävää instanssia”, joka koostuisi esimerkiksi muutamasta koulunkäyntiavustajasta ja jota voitaisiin tarpeen mukaan liikutella niin sanottuihin ”kriisikouluihin” rauhoittelemaan tilanteita.
Saukkola pitää hetken tauon ja jatkaa:
– Niin, siis koulujen sosiaalityötä ja sen roolia pitäisi kasvattaa minusta aivan älyttömästi. Sen osoittaminen, että näihin asioihin satsaamalla pystymme estämään tai keskeyttämään häiriökäyttäymisen, mielenterveyden vajeen syvenemisen, oppimisvaikeuksien pahenemisen tai lastensuojelun asiakkuuden – tätä on vaikea millään mittareilla kuntapolitiikassa kuitenkaan osoittaa.
Maahanmuuttajataustaisten ongelmat tuttuja
Suomessa on viime aikoina keskusteltu myös Helsingissä liikkuvista nuorista, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti. Helsingin Sanomat kertoi nuoria olevan noin 100-150 ja heistä valtaosan olevan maahanmuuttajataustaisia.
Ville Saukkolaa uutinen ei yllättänyt:
– Ilmiö on ollut nähtävissä jo useamman vuoden, mutta tätä on syystä tai toisesta vähän hyssytelty.
Ylikomisario Jari Taponen on korostanut, että Helsingissä ei ole meneillään erityistä väkivallan aaltoa, nuorisoväkivalta on puolittunut kymmenessä vuodessa ja tänä vuonna ilmi tulleissa teoissa ei ole muuta yhteistä tekijää kuin ”hyvin rikkinäiset kodit ja pitkään jatkunut vahva syrjäytymiskehitys.”
Saukkolan mukaan ylemmän johdon julkisuuteen antama viesti on osin erilaista, mitä kenttähenkilöstö näkee.
– Poliisin intresseissä on tietysti se, ettei haluta lietsoa vastakkainasetteluja ja tuoda kaikkia yksityiskohtia esiin, koska tämä lisäisi ihmisten turvattomuuden tunnetta.
Saukkolan mukaan erilaisiin tilanteisiin on liittynyt viime vuosina enenevässä määrin maahanmuuttajataustaisia nuoria. Hän korostaa, että porukat ovat käytännössä hyvin heterogeenisia. Joukossa on täysin kantasuomalaisia ja osa nuorista on syntynyt täällä ja puhuu käytännössä yhtä hyvää suomea, vaikka vanhemmat ovatkin tulleet muualta.
Paikkaa yhteiskunnasta ei ole kuitenkaan syystä tai toisesta löytynyt, mikä on ajanut näitä nuoria hakemaan hyväksyntää erilaisista jengeistä.
Ville Saukkolan mielestä esiin nousseista ongelmista tulisi keskustella suoraan, mutta rakentavasti:
– Vähättely aiheuttaa sen, että se osapuoli – joka haluaa käyttää tätä hyväkseen osoittaakseen sen olevan huonon maahanmuuttopolitiikan seurausta – saa tästä lisää pontta vastakkainasetteluun.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]