Reijo Tossavainen pohtii, mikä tänä päivänä ja erityisesti tulevaisuudessa on laatujournalismia. Hänen mukaansa se on nyt pitkälti sitä, että toimittajat tekevät kilvan hyviä juttuja toisilleen, eivät lukijoilleen. ”Ja kehuvat sitten keskenään aikaansaannoksiaan.”
Hänen mielestään tämä tuli kärjistyneenä hyvin esille Sini Saarelan tapauksessa. Toimittajat rakensivat Tossavaisen mukaan Greenpeacen tavoitteiden mukaisesti suuren sädekehän Saarelan ympärille ja kärpäsestä tehtiin härkänen.
– Tavallisen kansan näkökulma oli ja on toinen. Erään mielipidetiedustelun mukaan 83 % on sitä mieltä, että Saarela syyllistyi rangaistavaan tekoon. Toimittajista lienee yhtä suuri osa sitä mieltä, että Saarela on sankari ja pitäisi palkita.
– Saarelan tapauksessa näkyy myös median poliittinen rakenne. Vihreiden kannatus on suhteettoman suuri, ilmeisesti yli kolmanneksen luokkaa. Toki se näkyy median toiminnassa, ja esimerkiksi Greenpeace saa näkemyksensä eli tavoitteensa helposti läpi.
Pirkko Mattila puolestaan pyörittelee blogissaan ennakkotietoa Ylen draamasarjasta, jossa käsitellään mm. turvetuotantoa. Hän pohtii, onko hän tekemässä poliittista itsemurhaa puolustaessaan nyt turvetuotantoa. Mattila kummeksuu, että Yle on tekemässä ainoastaan turvetuotannon vastaista ohjelmaa. Hänen mukaansa Yle-veroa maksavat myös turvetuottajat ja turvetuotanto on laillinen elinkeino, joka tuo työtä ja toimeentuloa, siis leipää tuhansien suomalaisten pöytään.
– Turvetuotannon alasajo merkitsee kotimaisten työpaikkojen alasajoa, johon Ylen aktiivista osallisroolia en voi täysin ymmärtää. Kotimaisen energian käytön vähentäminen merkitsee myös energiakauppataseen kasvavaa vajetta.
Kaj Turunen taas kertoo äänestäneensä aikoinaan Yle-veron puolesta perustellusti. Nyt hän kuitenkin toteaa, ettei osannut kuvitellakaan tuolloin, että Ylestä voisi tulla yksittäisten toimittajien yhteiskunnallinen propagandalevitin. Hänen mukaansa kysymys on nyt Ylen propagandasta jolla muokataan kansalaisten mielipiteitä. Ihmiset muodostavat mielipiteensä tarjolla olevan informaation ja sen laadun ohjaamina.
– Tärkeä kysymys on kysymys Yleisradion roolista. Onko se informatiivinen, puolueeton, yhteiskunnallista palvelutehtävää suorittava tiedotusväline vai yksittäisten toimittajien henkilökohtaisten näkemysten propagandatuutti, jota massiivisesti verovaroin tuetaan.