Tutkimuksessa haastateltujen perusturvan saajien elintaso ei ole Kelan mukaan sosiaalisesti kestävä, koska heillä ei ole mahdollisuutta kohtuullisena pidettyyn kuluttamiseen tai välttämättömiksi määriteltyihin hyödykkeisiin ja palveluksiin.
He kuluttavat kuitenkin selvästi vähemmän luonnonvaroja kuin suomalaiset keskimäärin, mutta silti heidän niin sanotut materiaalijalanjälkensä ylittävät ekologisesti kestävän tason vähintään puolitoistakertaisesti.
Heidän materiaalijalanjälkensä syntyvät pääasiassa asumisesta, kulutettujen elintarvikkeiden tuotannosta ja arkiliikenteestä.
Koska nämä materiaalijalanjäljet ovat sidottuja tuotannon tapoihin ja rakenteisiin, perusturvan saajien on vaikea edes vaikuttaa niihin omilla valinnoillaan, ruokavaliota lukuun ottamatta.
Kelan mukaan tutkimus osoittaa, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa voida vähentää luonnonvarojen kulutusta kestävälle tasolle pelkästään yksilöiden kulutusvalinnoilla. Lisäksi tarvitaan muutoksia infrastruktuurissa, tuotantotavoissa ja yhteiskunnallisissa palveluissa.
Kelan tutkimusosaston julkaisemassa tutkimuksessa Kohtuuden rajat? tarkastellaan haastatteluaineiston avulla 18 yksin asuvan perusturvan saajan elintasoa ja luonnonvarojen kulutusta.