[rev_slider alias=”orpo-marssi-01″ mode=”header”][/rev_slider]”Edessämme on pitkä marssi. Sen tavoitteena on, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen kokoomus on tämän maan suurin puolue!”.
Uusi puheenjohtaja Petteri Orpo loi linjapuheessaan uskoa kokoomuslaisiin Lappeenrannassa 12. kesäkuuta 2016. Puolueen sisällä oli jo pidempään kytenyt tyytymättömyyttä, mikä oli purkautunut puheenjohtajakisaan. Mielipidemittauksissa kokoomus keikkui kolmantena.
Kun Petteri Orpo astuu Nykypäivän ja Verkkouutisten haastatteluun Suomen Pankin rahamuseoon perjantaina 9. helmikuuta 2018, marssi ei ole vielä loppusuoralla. Kevään 2019 eduskuntavaaleihin on aikaa, mutta kokoomus on johtanut niin Ylen kuin Helsingin Sanomienkin mielipidemittauksia pian vuoden yhtäjaksoisesti.
Se on kiistatta kova saavutus. Petteri Orpo on myös kansan suosikki seuraavaksi pääministeriksi. Suomen Yrittäjien tammikuussa julkaistussa kyselyssä kakkosena oli vasemmistoliiton Li Andersson ja kolmantena Juha Sipilä. Kysely paljastaa myös kokoomuslaisten luottamuksen Orpoon, kun taas epäluottamusta on nähtävissä etenkin SDP:n ja vihreiden kannattajien ja johdon välillä. Kysely tehtiin koko kansan otoksella, ei vain yrittäjien keskuudessa.
Houkuttelevuus äänestää kokoomusta on parantunut myös puolueiden puolivuosittain julkaisemissa imagotutkimuksissa. Luottamus on kansan silmissä vahvistunut ja etenkin käsitys ylimielisyydestä ropissut alas.
Tutkimukset ja mittaukset puhuvat puolestaan. Ei kysytä Orpolta, miltä nyt tuntuu vaan mitä hän voisi tehdä omasta mielestään vielä paremmin? Orpo nostaa esiin ainakin tarpeen selkeyttää viestintää. Hän tunnustaa sortuneensa usein poliitikon helmasyntiin: vaikeita sanoja, mutkikkaita lauseita, kapulakieltä.
– Haluan oppia puhumaan ihmisten kieltä. Sitä kautta saa viestinsä paljon paremmin perille kuin että puhuisin järjestelmäriskipuskurista – viittaan tässä yhteen sinänsä tärkeään lainsäädäntöhankkeeseen. Ja sitten ehkä pitäisi laittaa enemmän persoonaa peliin. Aika tuntuu sitä vaativan, Orpo puntaroi.
Katselemme ympärillemme Suomen Pankin rahamuseossa, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. Kansan arki vanhoine, tuttuine eurolaskureineen ja setelirahoineen sekä monille kenties hankalammin hahmotettava euroalueen finanssipolitiikka, jota havainnollistetaan erilaisin pelein ja multimediaesityksin.
Täällä sitä voisi syventää tietämystään vaikkapa tuosta Orpon mainitsemasta EU-lainsäädäntöön liittyvästä järjestelmäriskipuskurista. Jätetään se kuitenkin ja palataan vielä Orpon linjapuheeseen Lappeenrannassa. ”Haluan kokoomuksen, jolla on hyvä ymmärrys ihmisten arjesta, kaikenlaisten ihmisten elämästä ja joka osaa muuntaa tuon ymmärryksen poliittisiksi tavoitteiksi”.
Orpo puhui jo taannoisessa puheenjohtajakampanjassaan paljon suomalaisesta keskiluokasta. Siitä ahkerasta joukosta, joka pitää Suomea pystyssä. Linjapuheessaan hän arvioi myös, että kokoomuksessa on käyty ”liian vähän keskustelua vähäosaisuudesta ja köyhyydestä”.
– Jos ajattelen sitä keskiluokkaa, minusta olemme tehneet tässä hallituksessa paljon asioita niin suomalaisen keskiluokan kuin heikompiosaistenkin aseman parantamiseksi. Olennaisinta on, että talous on saatu kasvuun ja ihmisille töitä, koska työttömyys johtaa usein köyhyyteen, vähäosaisuuteen ja syrjäytymiseen, Orpo painottaa rahamuseossa.
Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri toki myöntää, ettei kaikki hyvä ole suinkaan hallituksen ansiota. Maailmantalouden ja etenkin euroalueen vahva kasvu ovat auttaneet Suomea. Hän kiistää kuitenkin oppositiosta heitetyt näkemykset, ettei hallituksella olisi tässä minkäänlaista osaa eikä arpaa.
Orpo luettelee yksittäisiä toimia, ”pieniä puroja”, osana kokonaisuutta: kilpailukykysopimus, jolla on ”kiistatta ollut vaikutuksensa”, veronkevennykset pieni- ja keskituloisille, työllisyyttä tukevien toimien niin sanottu ”kymppilista”, kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen…
Hallituksen työllisyystavoite – 72 prosenttia – näyttää sekin Orpon mielestä tällä hetkellä täysin mahdolliselta, mikäli talouskasvu pystytään pitämään nykyisellä tasolla. Hän huomauttaa, että työllisyysaste on jo noussut yli 70 prosentin.
– Minusta meillä on kaikki mahdollisuudet saavuttaa tuo 72 prosentin työllisyystavoite. Seuraavan vaalikauden tavoitteeksi pitää nostaa 75 prosentin työllisyysaste, kuten olen jo aiemmin todennut.
Eduskuntavaalien 2015 jälkeen syntynyttä hallitusohjelmaa on kehuttu kokoomuslaisimmaksi koskaan tai miesmuistiin. Sen tavoitteet ja toimenpiteet keräsivät kiitosta muun muassa yrittäjiltä, joista lähes puolet äänesti viime vaaleissa kokoomusta.
Jos hallituksen onnistumista pitäisi tässä ja nyt arvioida, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen antaisi hallitukselle kouluarvosanan 7,5 tai 8-.
– Lähes kaikilla muilla aihealueilla paitsi työmarkkinakysymyksissä on tapahtunut paljon hyvää kehitystä, hän perustelee.
Pentikäinen korostaa, että hallituskautta on kuitenkin vielä jäljellä, ja arvio voi muuttua ”suuntaan tai toiseen”. Hän odottaisi hallitukselta vielä isoja työmarkkinareformeja ja harmittelee, että kilpailukykysopimusprosessissa hallitus päästi työmarkkinajärjestöt ”kuskin pukille” ja meni itse takapenkille.
– Kun sieltä sitten yrittää nousta, on porukka heti torilla, Pentikäinen sanoo ja viittaa aktiivimallin vastaiseen mielenilmaukseen, jonka SAK järjesti Helsingin Senaatintorilla helmikuun alussa.
Pentikäinen arvioi, että Senaatintorilla oli vain ”pieniltä osin” kyse aktiivimallista. Siellä tehtiin isompaa politiikkaa, jolla yritettiin varmistaa se, ettei hallitus uskalla tehdä mitään työmarkkinauudistuksia loppuvaalikauden aikana.
Senaatintorin tapahtumat saavat Orponkin mietteliääksi:
– Minustakin tuntuu siltä, että Senaatintorilla oli kyse paljon muusta kuin aktiivimallin vastustamisesta. Siellä oli nähtävissä vahva poliittinen lataus, mutta varmasti oli liikkeellä niitäkin, jotka olivat huolissaan aktiivimallista omasta näkökulmastaan.
Kokoomuksen puheenjohtaja ei lähde arvioimaan, missä määrin SAK sai vetoapua oppositiosta. Hänestä vaikutti kuitenkin siltä, että ”möykällä yritettiin kääntää huomio pois siitä, että hallitus on onnistunut työllisyys- ja talouspolitiikassaan”. Orpon mielestä Senaatintorilla oli nähtävissä myös sellaista vastakkainasettelua, ”joka ei kuulu tähän päivään”.
– Kun ulkoparlamentaarinen voima näin tulee ja vaatii eduskunnan hyväksymän lainsäädännön perumista, siinä on minusta jotain outoa.
Senaatintorin mielenilmaus ja siihen kytkeytyneet lakot ovat herättäneet kysymyksen siitä, pitäisikö Suomessakin rajoittaa poliittisia lakkoja, kuten jo monissa muissa maissa tehdään.
Kun tuolloin perjantaina pääkaupunkiseudun metro pysähtyi ja työt monilla rakennuksilla seisahtuivat – aktiivimallin takia – kyse oli lakkoilusta, johon sen seurauksista kärsineet monet työnantajat ja sivulliset eivät olisi kyenneet mitenkään vaikuttamaan.
Petteri Orpon mielestä on sinänsä hyvä asia, että lakkojen määrä on Suomessa selvästi vähentynyt. Laittomien lakkojen sakot ovat hänestä kuitenkin liian matalat. Myös tukilakkoihin ja poliittisiin lakkoihin ryhtymisen kynnys on tällä hetkellä liian matala.
– Haluan heittää tässä pallon työmarkkinajärjestöille. Ne lupasivat aikoinaan työllisyys- ja kasvusopimuksen yhteydessä työrauhakokonaisuuden uudistamisesta ja tähän liittyvistä pelisäännöistä. Sen jälkeen kun liittokierros on saatu toivottavasti maaliin, minusta niiden pitäisi ottaa tämä asia vakavasti pöydälle ja hakea tähän ratkaisut, kuten on sovittu.
Orpon mielestä lakkoiluun liittyvät pelisäännöt ”eivät ole tästä päivästä” ja hänestä on selvää, että työrauhakokonaisuutta on syytä uudistaa.
[rev_slider alias=”orpo-marssi-02″][/rev_slider]
Mitä tulee hallituksen työllisyystoimiin, Orpo vakuuttaa, ettei hallitus aio perua jo hyväksyttyä aktiivimallia. Entä sitten aktiivisen työnhaun malli eli niin sanottu aktiivimalli kakkonen, jota Senaatintorin banderolleissa vaadittiin myös ”roskiin”?
Orpo haluaa korostaa, että kyseinen malli on vasta työn alla ja valmistelussa. Hänestä julkisuudessa on kauhisteltu jo etukäteen jotain, ”mitä ei ole vielä olemassakaan”.
Ei siis mennä vielä siihen, vaan palataan jo eduskunnan hyväksymään aktiivimalli ykköseen. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on sanonut Uudelle Suomelle puolueen peruvan kyseisen työttömien etuuksia leikkaavan mallin, mikäli SDP on seuraavassa hallituksessa päättämässä asiasta. Miltä tämä kuulostaa?
– Minusta se on täysin vastuutonta.
Voiko tämä käytännössä olla este kokoomuksen ja SDP:n hallitusyhteistyölle?
Orpo ei arvioi sitä, vaan korostaa poliitikoille tuttuun tapaan: vaalitulos ja ohjelma ratkaisevat seuraavan hallituksen pohjan. Mahdolliset hallitusneuvottelut ovat vielä ”hirveän kaukana”. Orpo katsoo aktiivimallin vastaisen mielenilmauksen vahvistaneen kuitenkin nykyisen hallituksen rivejä.
– Minusta tällä hallituspohjalla on suuri arvo ja tulokset ovat niin vahvoja, että tämä vaihtoehto ansaitsee myös vahvan mahdollisuuden.
Hallituksen rivit säilyivät suorina aktiivimallin vastaisessa poliittisessa paineessa. Toisin kävi kuitenkin hallituksen perhevapaauudistuksen kanssa.
Tätä haastattelua tehtäessä rahamuseossa Petteri Orpo oletti monien muiden tapaan uudistuksen olevan etenemässä, kunnes myöhemmin iltapäivästä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ilmoitti Helsingin Sanomissa yllättäen keskeyttäneensä sen.
Ratkaisua kipukohtiin ei löytynyt seuraavan viikon alussa käydyissä hallitustrion neuvotteluissakaan. Kokoomukselle perhevapaauudistuksen kaatuminen on ollut ”erittäin iso pettymys”.
– Tämä oli yksi hallituksen iso rakenteellinen uudistus, jolla olisimme pystyneet parantamaan naisten työmarkkina-asemaa, nostamaan naisten työllisyysastetta sekä lisäämään myös tasa-arvoa, Orpo kommentoi asiaa vielä Nykypäivälle ja Verkkouutisille viikkoa myöhemmin.
Perhevapaauudistuksen kaatuminen merkitsee Orpon mukaan jatkossa sitä, että ”entistä kovemmin täytyy painaa päälle monissa muissa uudistuksissa”.
– Tämä vaatii rohkeutta jossain muualla, koska työllisyyden eteen tarvitaan toimia. Hanskat eivät saa pudota käsistä.
Minkälaisen särön tämä jätti hallitusyhteistyöhön keskustan kanssa?
– Tämä oli valitettavaa, mutta eteenpäin on mentävä. Kyllä tällä yhteistyöllä pystymme varmasti vielä tekemään hyviä tekoja.
Kokoomuksen keskeisenä vahvuutena pidetään kykyä ja rohkeutta uudistaa yhteiskuntaa, mikä näkyy imagotutkimuksissakin. Puolueen on arvioitu hallitsevan muita paremmin myös kasvojensa uudistamisen.
Istuntokauden alussa kokoomus valitsi puhemieheksi Paula Risikon. Samassa yhteydessä toteutettiin pieni ministerikierrätys, kun Kai Mykkänen siirtyi sisäministeriksi ja hänen paikalleen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi nousi suuren valiokunnan puheenjohtaja Anne-Mari Virolainen.
Jo toista ministeritehtäväänsä hoitava Mykkänen on ensimmäisen kauden kansanedustaja kuten myös viime keväänä oikeusministeriksi valittu Antti Häkkänen.
”Uskallan väittää, että tämä jatkuva uudistuminen on yksi keskeisistä syistä siihen, että kokoomus on nytkin gallupeissa suosituin puolue”, arvioi sanomalehti Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa samana päivänä julkaistussa kolumnissaan, kun keskustelemme Orpon kanssa rahamuseossa.
– Meillä ei ole itsetarkoitus vaihtaa kasvoja eikä tehdä asioita sillä perusteella, miltä tämä ulospäin näyttää. Puolueen pitää kuitenkin pystyä muuttumaan ajassa ja meillä on onneksi paljon hyviä ihmisiä käytettävissä tehtäviin, kun tilanteet muuttuvat, vastaa Orpo.
Kokoomuksen puheenjohtaja myöntää samaan hengenvetoon, että henkilövalinnat – ne ovat aina vaikeita. Puhemiehen valinta ja ministerinimitykset tehtiin Orpon esityksestä, mutta tiiviissä keskusteluyhteydessä puoluejohdon, eduskuntaryhmän ja sen johdon kanssa. Mitkä asiat tässä painoivat?
– Meillä oli tarjolla puhemieheksi erittäin poliittisesti kokenut, valovoimainen ja eniten ministeripäiviä kokoomuslaisista omaava Paula Risikko. Itseisarvo ei ollut valita naista, mutta se, että kokoomuksesta näin keskeiseen tehtävään nousee vielä nainen, oli minusta hieno asia siihen päälle.
Orpon mukaan tätä seuraavissa valinnoissa yhtenä merkittävänä tekijänä painoi se, että kokoomuksen ministeriryhmän sukupuolijakauma olisi tasapainossa.
– 4–1 ei olisi käynyt, mutta 3–2 oli riittävä tasapaino. Tätäkin asiaa helpotti se, että meillä on eduskuntaryhmässä useita naisia, jotka pystyvät ministeritehtäviin.
Kokoomuksen puheenjohtajan mielestä tasa-arvoa on toteutettava tekojen kautta. Hän uskoo tilanteen Suomessa kehittyvän pikkuhiljaa siihen, että naisten nimittäminen tämänkaltaisille johtopaikoille on ”aivan luontevaa eikä sitä tarvitse erikseen miettiä”.
Ministerikierrätystä hän piti nimitysprosessin yhteydessä paikallaan, koska tiesi entisenä sisäministerinä kyseiseen salkkuun liittyvät haasteet.
– Minusta oli hyvä, että siihen tuli Kaitsu (Kai Mykkänen), jolla on ennestään valtioneuvostokokemusta.
[rev_slider alias=”orpo-marssi-03″][/rev_slider]
”Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti? Merkitkää rasti ( X ) kannattamaanne vaihtoehtoa osoittavaan ruutuun”.
Suomen Pankin rahamuseon yhdessä vitriinissä on esillä äänestyslappu, joka on päivätty 16.10.1994. Lopputuloksen myötä Suomi siirtyi myös turvallisuuspoliittisesti osaksi länttä, pois puolueettomuuden harmaalta vyöhykkeeltä. Sotilasliiton turvatakuut Suomelta kuitenkin yhä puuttuvat.
Kokoomus on kannattanut avoimesti Suomen Nato-jäsenyyttä jo vuoden 2006 puoluekokouspäätöksestä lähtien. Lappeenrannassa 2016 kantaa täsmennettiin niin, että jäsenyyttä kannattaa hakea ”lähivuosina”. Tämä hallitus ei ole sulkenut pois Nato-vaihtoehtoa, mutta vaikuttaa siltä, ettei Nato-hakemus ole tällä vaalikaudella – eikä ehkä lähivuosinakaan – edelleenkään ajankohtaista.
Onko kokoomuksen Nato-täsmennys ”lähivuosina” muuttunut käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi? Orpon mielestä ei. Muotoilu puolustaa yhä paikkaansa ja jättää liikkumavaraa. Hän korostaa, ettei kokoomus päätä asiasta kuitenkaan yksin.
– Kokoomuksen kanta on selkeä: Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Olemme tätä mieltä avoimesti ja pyrimme asiaa edistämään ymmärtäen kuitenkin, että tämä vaatii laajan kansalaiskeskustelun ja poliittisen yhteisymmärryksen.
Petteri Orpon mielestä Suomen ja Ruotsin pitäisi tehdä Nato-ratkaisunsa käsi kädessä. Samaa on viestittänyt myös Ruotsin kokoomusjohtaja Ulf Kristersson, jonka kanssa Orpo on keskustellut asiasta. Kristersson on sanonut Ruotsin liittyvän Natoon kymmenen vuoden aikana.
Jos Ruotsi lähtee hakemaan Nato-jäsenyyttä, voiko Suomi siinä tilanteessa jäädä ulkopuolelle?
– Minusta se olisi vakavan harkinnan paikka Suomelle, koska tilanne muuttuisi olennaisesti. Minusta Suomi ei kyllä siihen väliin voisi jäädä, mutta tietenkin Suomi tekee päätöksensä itsenäisesti.
Suomi on ollut yksi innokkaimpia maita EU:n puolustusyhteistyön syventämisessä. Niin EU:n kuin Natonkin suunnalta on korostettu, ettei syventämisellä pyritä päällekkäisiin rakenteisiin ja Natoon kuuluvat EU-maat hoitavat puolustuksensa Naton kautta.
EU:n Lissabonin sopimuksen turvatakuulausekkeen käytännön merkitys avunantovelvoitteineen on herättänyt viime aikoina keskustelua. Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen kertoi tässä kuussa Iltalehdelle yllättyneensä siitä, miten EU:ssa ei näytä olevan lainkaan intressiä edistää lausekkeen käytännön soveltamista. Virkkunen oli jättänyt asiasta jo syksyllä kirjallisen kysymyksen, johon oli nyt saanut vastauksen.
– Vaikka tiesin, etteivät nämä EU:n turvatakuut kovin paljon muita maita kiinnosta, olin kyllä hiukan yllättynyt siitä, ettei komissio näytä tehneen mitään valmistelua asian suhteen, Virkkunen sanoi Iltalehdelle.
Virkkusen mielestä Suomi on rakentanut ympärilleen ”aika erikoisen turvallisuuskuplan”, jos EU:n turvatakuiden varaan tuudittaudutaan.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo korostaa, että kaikki työ EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi on tärkeää ja Suomen on oltava tässä ”etujoukoissa”. Samalla on tunnustettava kuitenkin tosiasiat:
– Vaikka jäsenyys EU:ssa lisää jo itsessään Suomen turvallisuutta, on siihen vielä todella pitkä matka, että EU takaisi meille turvallisuutta. Emme voi elää missään pilvilinnassa, jossa uskottelemme itsellemme, että EU:n puolustusyhteistyö merkitsisi sitä, että EU hoitaa Suomen puolustuksen. Ei hoida.
EU:n puolustusyhteistyön syventyminen on Orpon mielestä kuitenkin ”hyvä alku jollekin tielle, jota haluan vahvistaa”.
– Kaukana on kuitenkin vielä se päivä, että EU:lle tulisi yhteinen armeija.
Petteri Orpo kertoo, että kokoomuksen sisällä on kevään mittaan odotettavissa laajaa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Puolueen näkemys ja tavoitteet Suomen turvallisuuspoliittisesta asemasta erilaisine kumppanuuksineen on tarkoitus päivittää kesällä järjestettävässä Turun puoluekokouksessa.
Mitä tulee kokoomuksen myönteiseen Nato-kantaan, siinä ei ole Orpon mukaan syytä peruuttaa:
– Sellaista mahdollisuutta ei ole eikä se olisi Suomen edun mukaista.
Kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin kesällä 2015, perussuomalaiset joutui taipumaan pyrkimyksestään irrottaa Suomi jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Keskusta ja kokoomus eivät halunneet ottaa asiaa tuolloin agendalle.
Kokoomuksen puoluekokous oli hyväksynyt Lahdessa 2014 kuitenkin myönteiset kannanotot liittyen Ottawan sopimuksesta irtautumiseen. Kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti on tehnyt Ottawan sopimuksesta irtautumiseen liittyen myös hiljattain kansalaisaloitteen, jonka oikeusministeriö hyväksyi viime perjantaina ja joka on nyt kansalaisaloite.fi -sivustolla allekirjoitettavana.
Onko mahdollista, että kokoomus lähtisi ensi vaalikaudella edistämään Ottawan sopimuksesta irtautumista?
Orpo huomauttaa, että puolueen puheenjohtajana hän on ”velvollinen edistämään puoluekokouksen päätöksiä”. Tämän hallituksen ohjelmaan asia ei kuitenkaan kuulu, joten on vaikeaa ottaa sitä ”tässä ja nyt agendalle”.
Kansalaisaloite ja siihen liittyvä keskustelu Ottawan sopimuksesta on Orpon mielestä kuitenkin tervetullutta. Hänestä asiaa on syytä tarkastella avoimesti ensi vaalikaudella.
– Minusta tätä asiaa (Ottawan sopimus) on syytä pohtia, koska meillä on kokoomuksessa olemassa tästä puoluekokouskanta ja toivoisin myös muiden pohtivan sitä, mitkä maat ovat sopimuksen allekirjoittaneet, mitkä toteuttaneet ja miettiä tilannetta Suomen kannalta: oliko se oikea ratkaisu?
Orpo korostaa, että kansainvälisillä sopimuksilla ja niihin liittymispäätöksillä on kuitenkin arvonsa. Suomi on myös tehnyt jo tähän liittyvät kalliit ja korvaavat asehankinnat, millä on myös merkityksensä.
– Päätöksenteossa täytyy olla toisaalta myös jatkuvuutta ja loogisuutta. Ehkä tämän kansalaiskeskustelun kautta asiaa voitaisiin pohtia mahdollisimman laaja-alaisesti ja myöskin pidemmällä tähtäimellä, kokoomuksen puheenjohtaja miettii.