Pohjois-Korea julistaa sen ilmaisen julkisen terveydenhoitojärjestelmän olevan ”ihanteellinen tapa” järjestää terveyspalvelut kansalle.
Pohjois-Koreassa syntynyt eteläkorealaisen Kyungnamin yliopiston tutkija, tohtori Jo Hyon kertoo DailyNK:n kolumnissaan, että totuus vuonna 1952 julkistetusta järjestelmästä on kuitenkin synkkä.
Ongelmat alkoivat heti. Pohjois-Korean hallitus ilmoitti ”ilmaisen julkisen terveydenhoitojärjestelmän” olevan täysin toiminnassa tammikuussa 1953. Tuolloin maassa oli kuitenkin hädin tuskin minkäänlaista hoitohenkilökuntaa tai -laitoksia, lääkäreistä puhumattakaan.
Terveydenhoitoon ohjattiin lisää varoja Korean sodan jälkeen. Satsaukset olivat kuitenkin täysin riittämättömiä.
– Pohjoiskorealaiset ovat eläneet jo pitkään ilman kunnollista pääsyä laadukkaaseen terveydenhoitoon. Samalla valtio on julistanut tarjoavansa kaikille ilmaisen terveydenhoidon, Jo Hyon kirjoittaa.
Hänen mukaansa Pohjois-Korean valtiollinen propaganda kertoo, kuinka terveydenhoitojärjestelmä osoittaa kansalle ”Korean työväenpuolueen ja suuren johtajan politiikan suurenmoisuutta”.
– Hallitus julistaa, että ilmainen terveydenhoitojärjestelmä on parantanut kansanterveyttä ja ihmisten taloudellista tilannetta, koska rahaa jää enemmän kulutukseen. Todellisuudessa järjestelmä ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin Pohjois-Korean valtion epäonnistunut yritys näyttää siltä kuin se pystyisi ylläpitämään hyvinvointivaltiota.
Viinaa palkaksi
Jo Hyonin mukaan surkea terveydenhoito on luonut alalle rinnakkaistalouden. Ihmiset valmistavat lääkkeitä itse ja myyvät niitä toisilleen. Myös lääkärinpalveluita vaihdetaan mustassa pörssissä.
– Jos sairastunut pyytää lääkärin käymään yöllä, odotetaan heidän tarjoavan tupakkaa, alkoholia tai aterian. Heidän on myös maksettava ylimääräistä lääkkeistä. Jos potilas vaikuttaa vauraalta, voi lääkäri nähdä vaivaa diagnoosin tekemiseksi. Muussa tapauksessa potilaat nähdään ajanhukkana.
Valtion pyörittämät viralliset sairaalat ja terveyskeskukset ovat Jo Hyonin mukaan niin ikään kaukana ilmaisesta. Sairaaloissa voi joutua varsinaisten terveydenhoitokulujen lisäksi maksamaan lääkärinpalvelusta, aterioista ja makuupaikasta. Leikkauksen jälkihoidon vaatimia tarpeita saa Jo Hyonin mukaan metsästää itse torilta.
Hän kertoo esimerkkinä eräästä Etelä-Pyeonganin maakunnassa elävästä pohjoiskorealaisesta. Hänen umpilisäkeleikkauksensa maksoi lopulta yli 400[nbsp]000 Pohjois-Korean wonia. Noin 400 euroa vastaava summa on köyhälle pohjoiskorealaiselle valtava. Rahalla elättäisi kokonaisen perheen puoli vuotta. Vaikeammista leikkauksista voi joutua pulittamaan jopa useamman miljoonan wonin suuruisia summia, eli tuhansia euroja. Niihin on varaa ani harvalla.
– Pohjois-Korean terveydenhoitojärjestelmän tila on liian huono, jotta siitä voitaisiin syyttää vain talousvaikeuksia ja kansainvälisiä pakotteita, Jo Hyon toteaa.