Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan paennut Lee Oui-ryuk myöntää, että suhtautuminen ruokaan on muuttunut pysyvästi, vaikka Etelä-Koreaan saapumisesta on jo aikaa, uutisoi The Guardian.
31-vuotias Oui-ryuk eli lapsuuttaan 1990-luvulla, kun Pohjois-Koreaa riivasi suuri nälänhätä.
– Tänäkään päivänä en pysty kuvailemaan sitä nälän tunnetta. Pääni oli liian iso vartalooni nähden, eikä kaulani jaksanut kannatella sen painoa, mikä tarkoitti, että pääni oli aina vinossa, Oui-ryuk kuvailee.
Etelä-Koreassa tilanne on toinen. Ruokaa on saatavilla mistä tahansa vain muutamalla napin painalluksella älysovellusten kautta. Oui-ryuk myöntää, että lapsuuteen liittyvät muistot hetkistä, jolloin ruokaa vihdoin sai, ovat saaneet hänet myös kaipaamaan pohjoiskorealaista ruokaa.
– Pohjois-Koreassa jokainen asia mitä söin vaikutti elämääni, ja pienimmätkin jutut tuntuivat suurilta. Mutta nykyään syön vain, koska se on osa elämää, hän jatkaa.
Sama tilanne on noin 30[nbsp]000 muulla Etelä-Koreaan paenneella siirtolaisella, jotka joutuvat elämään samaan aikaan valtavan ruokavalikoiman kanssa kantaen koko ajan lapsuuden traumoja mukanaan.
Etelä-Korean hallituksen rahoittamassa GS&J -instituutissa työskentelevä Kwon Taejin on adoptoinut Pohjois-Koreasta kuusi lasta ja kertoo, että heistä jokainen on käynyt samat kolme ruokailuun liittyvää vaihetta paettuaan Pohjois-Koreasta.
– Kun he saapuvat Etelä-Koreaan, heillä on niin monta eri vaihtoehtoa, etteivät tiedä, mitä syödä. Ensimmäisen kahden tai kolmen kuukauden ajan he haluavat aina riisiä, vaikka muitakin vaihtoehtoja on. Tämän vaiheen jälkeen he alkavat ikävöidä ruokaa, jota heillä oli kotona, Teajin kertoo.
Pohjois-Korean suureen nälänhätään kuoli 1990-luvulla viisi prosenttia maan väestöstä, mikä vastaa noin miljoonaa ihmistä. YK:n arvioiden mukaan yli kymmenen miljoonaa pohjoiskorealaista on edelleen aliravittuja, mikä vastaa lähes puolta maan väestöstä.