Vanhustenhoitokeskustelussa on helppo vaatia lisää resursseja. Harva uskaltaa kyseenalaistaa reippaasti myös yksiköiden johtamiskulttuuria, hoitohenkilökunnan ammattitaitoa ja asenteita.
Geriatrian emeritusprofessori Jaakko Valvanne on yksi näistä.
– Jos kaaokseen lisää resursseja, niin kaaos pahenee, hän sanoo Nykypäivän haastattelussa.
Asenteet, ammattitaito ja johtaminen kytkeytyvät toisiinsa. Ne ovat Valvanteen mukaan aivan keskiössä, kun puhutaan hyvästä vanhustenhoidosta. Ja niissä on meillä yhä paljon asioita pielessä.
Valvanne on puhunut paljon vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta ja kritisoinut vallalla olevaa hoitokulttuuria, jossa ikäihmisiä makuutetaan sängyissä. Hän ei usko, etteivätkö nykyresurssit mahdollistaisi muutosta:
– Jos sanotaan, ettei ole aikaa nostaa vanhuksia sängyistä, tämä kertoo siitä, ettei ole halua muuttua. Se on muutosvastarinnan merkki ja kertoo huonosta johtamisesta. Miten on muuten mahdollista, että meiltä löytyy Suomesta esimerkkejä, joissa makuuttava vuodeosasto on pystytty samalla henkilöstömäärällä muuttamaan aktiiviseksi kuntoutusta edistäväksi yksiköksi?
Valvanteen mielestä hoitajien ammattitaitoon kuuluu löytää ratkaisut, jotka eivät rajoita vanhusten itsemääräämisoikeutta ja liikkumista. Oli kyse sitten hygieniahaalareista tai levottomien vanhusten sitomisesta.
– Fyysinen sitominen on merkki hoidon epäonnistumisesta.
Jaakko Valvanteen mielestä vanhustenhoidon pariin tarvittaisiin lisää geriatrista osaamista. Siis kykyä ja halua ymmärtää, mistä erilaiset oireet perimmältään johtuvat. Liian helposti annetaan rauhoittavia, vaikka ”häiriökäyttäytymisen” taustalla voi olla masennusta, matalaa verenpainetta, aliravitsemusta.
Tässäkään hän ei malta olla viittaamatta asenteisiin:
– Nimitämme herkästi käytöshäiriöiksi oirehdintaa, joka häiritsee meitä sen sijaan, että olisimme huolissamme siitä, mikä tätä ihmistä häiritsee.
Porrastuksissakin sudenkuoppansa
Uusi hallitus näyttäisi haluavan 0,7:n henkilöstömitoituksen vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa lakiin. Mitä tapahtuu, jos näin käy?
– Siihen menevät rahat ovat pois kotihoidosta, kotikuntoutuksesta, sairaalahoidosta, sairaalakuntoutuksesta ja ennalta ehkäisevästä kuntoutuksesta, Valvanne katsoo.
Tosin pääministeri Antti Rinne (sd.) on sittemmin tarkentanut hallituksen lopulliseksi tavoitteeksi, että hoitajamitoitus olisi 0,7:ssä vuoden 2025 paikkeilla. Toisin sanoen asia on siirtymässä seuraavalle hallitukselle.
Kevään vanhuskeskustelussa käytettiin puheenvuoroja myös sen puolesta, että mitoitukset tulisi porrastaa asukkaiden kunnon eli hoitoisuuden mukaan.
Toukokuussa sosiaali- ja terveysalan lupavirasto Valvira julkisti tämänkaltaisen kolmiportaisen suosituksen. Siinä esimerkiksi itsenäisesti kulkevien, yhden autettavien vanhusten kohdalla riittäisi 0,5–0,6 mitoitus kun taas kahden autettavien ja vuoteeseen hoidettavien kohdalla suhdeluku nousisi 0,6 – 0,7:ään.
Valvanteen mukaan porrastuksissakin piilee sudenkuoppansa. Etenkin, jos ne päätyisivät lakiin.
– Huoleni on, että tällä tavoin ikään kuin palkittaisiin yksiköitä siitä, että ihmisiä makuutetaan ja saadaan heidät vuodepotilaiksi. Näinhän saataisiin lisää henkilökuntaa, kun meillä pitäisi satsata juuri niihin vanhuksiin, jotka vielä suinkin pystyvät liikkumaan. Tällainen riski on olemassa.
Valvanne nimitettiin keväällä skandaaleissa rypeneen Esperi Caren laaturyhmän puheenjohtajaksi.
Laaturyhmän työ jatkuu näillä näkymin tammikuuhun 2020, mutta jo tässä vaiheessa Esperi Caren keskeisin ongelma on Valvanteen mukaan helppo kiteyttää:
– Keskityttiin kasvuun ja unohdettiin henkilöstö ja asukkaat.
Geriatrian emeritusprofessorin Jaakko Valvanteen Nykypäivässä julkaistu haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan Verkkouutisten Plus -osiosta. Kirjautuminen on maksuton.