Brittiläisen akatemian tutkimusprofessori Martin Scheininin mukaan Nato-jäsenyys merkitsee monilta osin muutosta Suomen kansainvälisten sitoumusten osalta. Toisaalta on myös seikkoja, jotka eivät tule muuttumaan.
Ensinnäkin jäsenyys tarkoittaa, että Suomella on velvollisuus auttaa muita jäsenmaita torjumaan sotilaallinen hyökkäys. Avun muodon Suomi saisi kuitenkin tässäkin tapauksessa päättää itse. Aseellinen voima ei ole ainoa vaihtoehto.
– Natoon liittyessään Suomi ei anna sitoumusta osallistua osapuolena tulevaisuuden sotiin, Martin Scheinin kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa.
Mikäli toinen jäsenmaa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, tulisi Suomen ensin ei-sotilaallista apua, joka ei asettaisi Suomea heti sodan osapuoleksi. Scheininin mukaan Nato-jäsenyys ei nimittäin tee mitättömäksi perustuslain kirjausta, jonka mukaan sodasta ja rauhasta päättää tasavallan presidentti eduskunnan suostumuksella.
– Nato-jäsenyys ei tarkoita, että eduskunta delegoisi hallitukselle vallan päättää sodasta ja rauhasta.
Suomen ei tarvitse ennalta sitoutua Naton poliittisiin asiakirjoihin, kuten strategiseen konseptiin, joka hyväksytään konsensuksella. Suomea ei velvoitettaisi sallimaan ydinaseiden sijoittamista maaperälleen rauhan tai edes sodan aikana.
– Ydinenergialaki yksiselitteisesti kieltää ydinräjähteiden tuonnin Suomen alueelle, kunnes eduskunta muuttaa tuota lakia, professori huomauttaa.
Myös Ahvenanmaan asemasta on käyty keskustelua Suomen Nato-jäsenhakemuksen yhteydessä.. Professori Scheininin mukaan sen tilanne ei kuitenkaan käytännössä muutu. Ahvenanmaan aluetta ei hänen nähdäkseen saa sodan aikana hyödyntää toimintaan, joka olisi jossain yhteydessä sotilaallisten toimenpiteiden kanssa.
– Suomi on Naton jäsenyyttä koskevien neuvottelujen lähtökohtana tehnyt selväksi, että Suomi tulee kunnioittamaan kansainvälisiä velvoitteitaan koskien Ahvenanmaan puolueettomuutta ja demilitarisointia, Martin Scheinin toteaa.