”Hallituksen ja opposition yhdessä hehkuttama sote-ratkaisu ei ratkaise sosiaali- ja terveydenhuollon vaikeimpia kysymyksiä eikä täytä uudistukselle lastattuja suuria odotuksia”, Heikki A. Loikkanen toteaa.
Hän ei usko, että kolmen vuoden kunta- ja sote-uudistuksista jää paljoa käteen.
Loikkasen mielestä koko uudistuksen perusongelma on se, ettei vaihtoehtomalleja tuotu keskusteluun.
”Meille ei ole esitelty ainuttakaan vaihtoehtoista kokonaismallia, joka koskisi palvelujen käyttäjien asemaa, tuottajien asemaa, rahoitusta ja hallintomallia. Vain yhtä mallia tuodaan esiin askel askeleelta tietämättä – tai ainakin kertomatta – mitä tulee seuraavaksi.”
Loikkanen on myös sitä mieltä, että uutta viiden alueen sote-mallia uhkaa sekavuus kuntien kaksoisroolin vuoksi.
Hänen mukaansa saman tahon, eli kunnanvaltuustojen, valitsemat edustajat istuvat tilaajina sote-alueiden elimissä ja myös tuottajina kunnissa ja palveluja tuottavissa kuntayhtymissä.
”Lisäksi kuntapäättäjät voivat kilpailuttaa yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin palveluiden tuottajia, jos eivät itse suoriudu palveluista”, Loikkanen muistuttaa.
Loikkasen mukaan Suomeen on syntymässä sote-malli, jossa kuntapäättäjät siirtävät asukasluvun ja asukkaiden ominaisuuksien perusteella määräytyvien maksujen kautta ensin rahaa suurille sote-alueille, jotka sitten tilaavat palvelut kunnilta.
”Näin kuntien päättäjät toimivat sekä tilaaja- että tuotanto-organisaatioissa ja raha kulkee näiden organisaatioiden välillä edestakaisin kuin kauppaleikissä.”
Loikkanen kysyykin, mikä tällaisessa mallissa tuo kaivattua tehostusta ja toivoo, että julkiselle sektorille saataisiin aikaan oikeaa kilpailua.
”Yksityisen ja kolmannen sektorin pitäisi päästä samalle viivalle kuntien kanssa palveluiden tuottajina. Ellei niin käy, on turha odottaa säästöjä”, hän sanoo.