Lähi-idässä riehuva Gazan konflikti on nimekkään yhdysvaltalaisen turvallisuuspolitiikan asiantuntijan, professori Andrew Michtan mukaan eräänlainen jatke Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainaa vastaan.
– Hamas ei pystyisi käymään tämän mittakaavan sotaa ilman tukea ryhmittymältä, jota kutsun diktatuurien akseliksi – Kiinalta, Venäjältä, Iranilta ja Pohjois-Korealta. Tämä koskee sekä Hamasin käytössä olevan kaluston määrää että sen nauttimaa poliittista tukea. Tämä konflikti palvelee selvästi Venäjän etuja, johtajana Atlantic Council -ajatushautomossa toimiva Michta sanoo puolalaiselle Polska News -uutismedialle antamassaan haastattelussa.
Konflikti palvelee hänen mukaansa Venäjän etuja, sillä kasvavat jännitteet Lähi-idässä suuntaavat Yhdysvaltojen huomiota pois Itä-Euroopan näyttämöltä. Siksi on myös uhassa, että samankaltaisia kriisejä nähdään pian lisää.
– Olen ensisijaisesti huolissani Balkanista, etenkin Kosovosta. Tämä johtuu siitä, että Venäjällä on paljon vaikutusvaltaa Serbiassa, hän toteaa.
Koska alueella on Naton joukkoja, on olemassa riski konfliktista, jossa puolustusliitto olisi suoraan osallisena. Samaan aikaan jännitteet ovat kasvaneet myös Korean niemimaalla sekä Intian Valtameren ja Tyynenmeren alueella, erityisesti Taiwanin ympäristössä.
– Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa Eurooppa on käytännössä vielä käytännössä riisunut itsensä aseista. Kolmen vuosikymmenen aikana koettu ”rauhanosinko” ja varsinkin suurten Länsi-Euroopan maiden asenne antavat mielestäni aihetta huoleen.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrew Michta on toiminut muun muassa George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina ja Yhdysvaltain laivastoakatemian professorina.
Venäjä olisi viisainta kukistaa
Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa uhka tiedostetaan Michtan mukaan paremmin kuin muualla Euroopassa.
– Suomen äskettäin allekirjoittama sotilassopimus Yhdysvaltojen kanssa oli tässä suhteessa erittäin tärkeä askel. Suomalaiset suhtautuvat tilanteeseen hyvin vakavasti. He kaksinkertaistavat ampumatarviketuotantonsa, ja heillä on merkittävä tavanomainen tykistö. Suomi on hyvä esimerkki siitä, että reunavaltiot ymmärtävät tilanteen vaarallisuuden, kun taas Saksa, Ranska ja läntisemmät Euroopan maat eivät näe asiaa niin, Michta sanoo.
Hän kutsuu ilmiötä alueellistuneeksi turvallisuusoptiikaksi.
– Kylmän sodan aikaan sillä ei ollut merkitystä, missä maa sijaitsi kartalla, koska konfliktin sattuessa kaikki länsimaat olivat samassa veneessä, mutta nykyään maan sijainti määrittelee näkökulman, hän toteaa.
Vaikka Saksa on luvannut käyttää 100 miljardia euroa puolustuskykynsä jälleenrakentamiseen, juuri mitään ei näytä tapahtuvan. Ranska suhtautuu asevarusteluun vakavammin, mutta suuntaa yhä katseensa lähinnä etelään – Afrikkaan ja Välimerelle.
Kaikkien olisi Michtan mielestä viimeistään nyt ymmärrettävä, että Venäjä on Euraasian viimeinen imperiumi, jonka kukistaminen olisi läntisten demokratioiden yhteinen etu.
– Niin kauan kuin Venäjän imperialistista narratiivia ei rikota, siitä aiheutuva uhka – sotilaallinen ja poliittinen – on ja pysyy.