– Leipäjonojen pituuden ja perusturvan mataluuden yhdistäminen nöyryyttää tarpeettomasti hädänalaisia ihmisiä. Sillä voi olla myös muutoin köyhien asemaa heikentäviä vaikutuksia, Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoittaa Ylen kolumnissaan.
Tästä huolimatta köyhyyttä mitataan hänen mukaansa mediassa usein leipäjonojen pituudella. Hiilamo huomauttaa, että jonojen on kerrottu kasvaneen ja hädä lisääntyneen jopa silloin, kun taloudella menee hyvin.
– Leipäjonot eivät kuitenkaan ole suorassa yhteydessä köyhyyteen, Hiilamo sanoo.
– Ruokaa ei ole tarjolla kaikille eivätkä kaikki tarvitsijat halua tai voi sitä hakea. Ruoka-avussa kyse on hyväntekeväisyydestä, jossa avuntarvitsijalta ei kysellä – toisin kuin Kelassa ja sosiaalitoimistossa – miksi hän tarvitsee apua, hän jatkaa.
Hiilamon mukaan epäselväksi jää, lisääntyykö ruoka-avun määrä siksi, että sitä kysytään enemmän vai siksi, että sitä tarjotaan enemmän.
– Tarjonnan näkökulma puuttuu oikeastaan kokonaan ruoka-avun uutisoinnista. Tämä vääristää kuvaa ilmiöstä, professori arvioi.
Suhdanteesta ja perusturvan tasosta riippumatta ”leipäjonoaktivistit (ja myös jotkut tutkijat)” esittävät Heikki Hiilamon mukaan perusturvan matalaa tasoa syyksi leipäjonoihin. Hän huomauttaa, ettei työttömien perusturvan tuntuva korotus vuonna 2012 vaikuttanut ruoka-apuun.
Puhetapa on Heikki Hiilamon mukaan jäänyt elämään, ja perusturvaa nostetaan esiin aiheen yhteydessä. Hän viittaa esimerkkinä taannoiseen Helsingin Sanomien juttuun. Siinä Suomen Punaisen Ristin hyvinvoinnin ja terveyden yksikön päällikkö Maria Viljanen linkitti leipäjonot suoraan ”riittämättömään perusturvan tasoon”.
Hiilamo avaa kirjoituksessaan suhtautumista kysyntään ja tarjontaan.
– Inhimilliseen käyttäytymiseen kuuluu, että jos rahanarvoista tavaraa jaetaan ilmaiseksi – oli kyse ämpäreistä, kahvipaketeista tai leivistä – sille syntyy varmasti kysyntää ja jonoja.
– Mutta jos seisot leipäjonossa, osoitat mieltäsi liian matalaa perusturvan tasoa vastaan. Mitä surkeammalta jonossa seisominen näyttää uutisissa, sitä tehokkaampi mielenosoitus. Avunhakijoista tulee uhreja.
Professorin mukaan leipäjonot tuskin poistuisivat vaikka perusturva kaksinkertaistettaisiin.
– Ruoka-apu tarjoaa helpotusta kaikille pienituloisille – myös niille, jotka ovat kuluttaneet saadut etuudet esimerkiksi velkojen, riippuvuuksien tai muutoin suurien tarpeiden tai taloustaitojen puutteiden vuoksi. Kyseessä on järkevä keino saada helpotusta taloudelliseen tilanteeseen.
Hiilamon mielestä ruoka-avun vastaanottamisen ei tulisi olla leimaavaa, eikä ruoka-avun käyttäjiä pitäisi käsitellä uhreina. Hän esittää esimerkiksi ruoka-avun ottamista enemmän osaksi lakisääteisiä sosiaalipalveluja.