– Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka huolehtii itsenäisesti omasta maanpuolustuksestaan. On tärkeää, että tilanteen niin edellyttäessä, me voimme saada apua kumppaneiltamme. Jotta olemme uskottava kumppani, pitää meidän vuorostaan olla valmiita antamaan apua kumppaneillemme heidän sitä pyytäessä, puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) sanoi eduskunnassa tiistaina.
Niinistö piti esittelypuheenvuoron lähetekeskustelussa hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi puolustusvoimista annetun lain, aluevalvontalain ja asevelvollisuuslain muuttamisesta
Puolustusministerin mukaan Suomi kykenee pian täyttämään velvollisuudet, joihin se on sitoutunut Lissabonin sopimuksessa.
Vuonna 2009 voimaan tulleen EU-sopimuksen nojalla muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa alueeseensa kohdistuvan hyökkäyksen kohteeksi joutuvalle EU-kumppanille ” kaikin käytettävissä olevin keinoin Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti”.
– Meille sotilaallisesti liittoutumattomana maana keskinäinen avunannon velvoite on turvallisuuttamme lisäävä tekijä, Niinistö totesi.
Hänen mukaansa puolustusvoimat voi jatkossa antaa apua laajemminkin kuin vain toisen Suomen viranomaisen tukemiseksi. Jatkossa sotilaallisia voimakeinoja sisältävää apua voidaan antaa toiselle valtiolle, Euroopan Unionille tai kansainväliselle järjestölle.
Hallitus esittää, että puolustusvoimille säädetään kokonaan uusi, neljäs tehtävä eli osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan.
– Mikäli puolustusvoimien apu voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, on valtioneuvoston kuultava ulkoasianvaliokuntaa. Jos tilanne on erityisen vaativa, on valtioneuvoston tuotava päätös selontekona eduskunnan päätettäväksi, Jussi Niinistö selvittää.
Hän muistuttaa, että eduskunta on aina mukana päätöksenteossa muodossa tai toisessa, mikäli apu voi sisältää sotilaallisia voimakeinoja. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin kiireellisyysmenettely. Sitä voidaan käyttää vain EU:n jäsenvaltioiden ja Pohjoismaiden osalta.
Silloinkin sotilaallisten voimakeinojen käyttö olisi Niinistön mukaan mahdollista vain, jos terrori-isku uhkaa suurta ihmismäärää tai muodostaa vakavan ja välittömän vaaran valtakunnan turvallisuudelle.
Tällaisessa tapauksessa päätöksen tekee tasavallan presidentti, puolustusvoimain komentajan esiteltyä asian. Puolustusministerillä on velvollisuus ja pääministerillä oikeus olla läsnä ja esittää kantansa asiaan.
Henkilöstön asema
Lissabonin sopimukseen perustuvan avun antaminen tai vastaanottaminen perustuu Jussi Niinistön mukaan puolustusvoimien ammattihenkilökunnan osalta virkavelvollisuuden täyttämiseen.
– Palkatun henkilöstön osalta hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että ensisijaisesti näihin tehtäviin käytetään sellaista henkilöstöä, joka on ilmaissut halukkuutensa ja sitoutunut puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan.
Niinistön mukaa kaikkiin keskinäisen avun osalta eteen tuleviin tilanteisiin on liki mahdotonta varautua ennalta. Siksi hallituksen esityksessä on varauduttu myös varusmiesten ja reserviläisten käyttöön näissä tehtävissä.
– Heidän osaltaan osallistuminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen, Niinistö teroitti.
Reserviläiset nimitetään mahdollisten tehtävien ajaksi puolustusvoimien määräaikaiseen virkaan. Varusmiesten osalta kyseessä ovat erittäin rajatut tehtävät esimerkiksi merivoimien aluspalveluksessa.
– Asevelvollisuuslaissa on rajoitettu, että heidän osalta osallistuminen on aina perustuttava suostumukseen. Samoin lailla on säädetty, ettei varusmiehiä saa käyttää vaarallisiin tai voimakeinojen käyttöä sisältäviin tehtäviin.