Vladimir Putinin valtakaudelle on tunnetun venäläistutkijan mukaan ominaista, että mitä ankarammalla otteella presidentti maataan hallitsee, sitä korkeammaksi hänen kannattajiensa keskuudessa kasvaa edesmenneen neuvostodiktaattori Josif Stalinin (1878-1953) suosio.
– Tämä kuvio tuli entistä näkyvämmäksi Venäjän vallattua Krimin maaliskuussa 2014, Venäjän sisäpolitiikan tutkimusohjelmaa Moskovan Carnegie-keskuksessa johtava Andrei Kolesnikov toteaa tuoreessa artikkelissaan.
Riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen vuonna 2014 toteuttamassa asennemittauksessa 17–20 prosenttia vastaajista suhtautui kielteisesti Staliniin. Vuoden 2018 mittauksessa kielteisesti suhtautuvien osuus oli pudonnut 12 prosenttiin.
Niiden vastaajien osuus, jotka pitivät Stalinia syyllisenä miljoonien viattomien ihmisten kuolemaan, oli 62 prosenttia vuonna 2016, mutta enää 44 prosenttia vuonna 2018. Saman tarkastelujakson aikana haluttomuus ottaa kantaa Stalinin syyllisyyteen nousi 16:sta 29:ään prosenttiin.
– Jopa Putinin lähimmät liittolaiset myöntävät, että Stalin oli raaka tyranni. Kremlin taitavasti rakennettujen propagandaponnistusten ansiosta diktaattorista on kuitenkin jälleen muodostumassa Venäjän ylpeyden ja sen sotilaallisen ja teollisen kunnian symboli, Kolesnikov toteaa.
– Keskivertovenäläiset näkevät Stalinin ”tuloksekkaana johtajana”, jollaiseksi eräs historianopettajien käsikirja häntä luonnehti, tai uljaan neuvostomenneisyyden symbolina. Popkulttuurissa hänen imagoaan kiillotetaan säännöllisesti – kiitos esimerkiksi suosittujen televisiosarjojen, joissa Stalinin pelätty salainen poliisi NKVD esitetään myönteisessä ja romanttisessa valossa.
”Venäjän suurin taistelu”
Kolesnikov muistuttaa suhtautumisen Staliniin vaihdelleen aikaisemminkin – ensin 1960-luvulla Nikita Hrustsevin poliittisen suojasään aikana ja uudelleen Mihail Gorbatsovin käynnistämän perestroikan yhteydessä parikymmentä vuotta myöhemmin.
– Kun Stalinin rikoksista ei ole olemassa minkäänlaista kansallista yhteisymmärrystä, on edelleen yllin kyllin tilaa Venäjän valtioon liittyvälle mytologialle, jota menneisyyttä yksinkertaistava ja Venäjän historian synkimpiä lukuja valkopesevä virallinen politiikka kehystää, hän sanoo.
Kolesnikov muistaa rockmuusikko Boris Grebensikovin vuonna 1987 levyttäneen kappaleen Tämä juna on tulessa. ”Ihmiset, jotka ampuivat isämme, tekevät nyt suunnitelmia lastemme varalle”, Grebensikov lauloi.
– Tuolloin – yli 30 vuotta sitten – paluu stalinismiin tuntui mahdottomalta kuvitella, Kolesnikov sanoo.
Nyt kamppailu Stalinia ihailevien ja hänet tuomitsevien venäläisten kesken on hänen mukaansa kuitenkin täyttä totta.
– Sota historiallisesta muistista seuraavien sukupolvien mielissä ja sieluissa saattaa olla Venäjän suurin taistelu, Kolesnikov päättelee.