[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”rantakunnossa-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text]Viime kesä oli keleiltään surkein kesä ikinä. Oli kylmä ja vettä vihmoi taivaan täydeltä. Tuntui, ettei kesä koskaan tullut.
– Mutta heti kun oli muutama aurinkoinen päivä, näimme, että tämä homma toimii, Onni Heikkinen sanoo vuotta myöhemmin, toukokuisena poutapäivänä Aurinkolahden uimarannalla Helsingin Vuosaaressa.
”Tällä hommalla” Onni tarkoittaa Suulis-nimistä yritystä, jota hän pyörittää yhdessä kaksosveljensä Ilmari Heikkisen kanssa. Suulis on stadin slangia ja tarkoittaa aurinkoa. Yritys vuokraa aurinkotuoleja ja myy vuokrauksen ohessa rantapäivää viettäville kaupunkilaisille limonadia, kahvia ja pullaa.
Kalsea kesä ei kuitenkaan ollut niin huono ettei jotain hyvääkin. Kurja keli sisuunnutti. Tänä kesänä Suulis aikoo kaksinkertaistaa toimintaansa. Se laajentaa aurinkotuolien vuokraustoiminnan Aurinkolahdesta Helsingin tunnetuimmalle rannalle eli Hietalahteen. Samalla yritys palkkaa rannoille yhteensä liki kymmenen nuorta kesätöihin.
Uskalias veto runsaan vuoden ikäiseltä yritykseltä, jonka omistajatkin tulivat ajokortti-ikään vasta yrityksen perustamisen jälkeen. Välissä on ehditty hoitaa myös ylioppilaskirjoitukset alta pois.
Idea omasta yrityksestä syntyi hyvin suomalaiskansallisesti saunan lauteilla, kun Ilmari ja Onni vuosi sitten miettivät mitä kesällä tekisivät. Kaupan kassa ei houkutellut, vaan veljekset halusivat kokeilla jotain ihan muuta.
Heikkiset asuvat kivenheiton päässä Helsingin pisimmästä hiekkarannasta. Vastaus löytyi rantahiekasta.
– Mietittiin, että jos aurinkotuolien vuokraus toimii muuallakin – kuten Espanjassa, niin miksi sitten ei Suomessa. Aurinkoisena päivänä meidän ranta on ihan täynnä ihmisiä, ja mietimme, että olisihan se varmaan mukavampi maata kunnon aurinkotuolilla kuin levittää pyyhe suoraan hiekalle, Onni kertoo.
– Ja haluttiin kokeilla tehdä jotain ihan omaa, Ilmari virnistää.
Veljeksille on yrityksen myötä tullut selvä työnjako: Ilmari ideoi ja suunnittelee, Onni organisoi ja toteuttaa. Välillä asioista otetaan kipakastikin yhteen, mutta suunta on selvä: tämä yritys haluaa kasvaa.
Tukijoukkojen merkitystä ei yrittäjäveljesten mielestä voi liikaa korostaa. Neuvoja ja apua kysytään sukulaisilta ja tuttavilta, ja vertaistukea saa Helsingin Nuorilta Yrittäjiltä. Veljekset kiittelevät muun muassa juristina toimivaa setäänsä, joka on antanut neuvoja byrokratian selättämiseksi, ja äitiä, joka lainasi pojilleen osakeyhtiötä varten tarvittavan alkupääoman.
– Verkostot ovat todella tärkeitä. Ilman niitä ei tulisi mistään mitään. Just soitettiin sedälle ja varoitettiin, että sen pihalle ilmestyy pian kuorma aurinkotuoleja, Onni kertoo.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”rantakunnossa-02″][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text]Työnteko on veljeksillä verissä. Ensimmäiset euronsa he tienasivat jo natiaisina sukulaisten yrityksessä.
– Aina me ollaan kaikenlaista tehty, Onni sanoo.
Yrittämisessä veljeksiä vetävät puoleensa tekemisen vapaus ja toisaalta se, että virheistä ei voi syyttää kuin itseään. Ensimmäisenä yrittäjäkesänään he kertovat oppineensa taloudesta, yrittämisestä, työstä ja työnteosta ”enemmän kuin koskaan koulussa”.
– Kassavirta, likviditeetti ja tase ovat tulleet tutuksi. Alkuun teimme kirjanpidonkin itse, mutta kesän jälkeen ulkoistimme sen ammattilaiselle.
Muutama kymppi kuussa on pieni hinta siitä, että verot ja muut menevät oikein, Ilmari sanoo.
Kun keskittyy oikeisiin asioihin, aikaa jää myös asiakkaille. Ilmari muistuttaa, että asiakasta täytyy vähän hemmotella, kohdella niin kuin itseään haluaisi asiakkaana kohdeltavan. Palvelu näkyy asiakkaiden antamassa palautteessa, joka leviää tänä päivänä somen kautta kuin kulovalkea.
Tänä kesänä Heikkiset opiskelevat ensi kertaa työnantajan roolia. Omien työntekijöiden palkkaamisessa auttaa Helsingin kaupungin jakama kesäseteli. Kaupunki maksaa osan palkasta, kun yritys palkkaa peruskoulun päättävän vähintään pariksi viikoksi töihin.
Työnhakuilmoituksessa he kertoivat ”haluavansa antaa mahdollisuuden maailman parhaaseen kesätyöhön”. Hakemuksia kesätöihin tuli kiitettävästi, mutta enemmänkin niitä olisi suulislaisten mielestä voinut tulla.
– Ehkä nuoret on vähän laiskoja. Halutaan päästä helppoihin töihin sen sijaan, että etsittäisiin jotain missä voi oppia uusia juttuja, Ilmari pohtii.
Työntekijöiltään nuoret yrittäjät odottavat sosiaalisuutta ja palveluhenkisyyttä. Millainen sitten on nuorten yrittäjien mielestä hyvä pomo?
– Sellainen rento. Itse haluaisin olla enemminkin kuin kaveri. Tätä hommaa tehdään kuitenkin yhdessä, he vastaavat.
Kierrokset keskustelussa nousevat kun siirrymme työmarkkinapolitiikkaan. Tukijärjestelmät, joka mahdollistavat makoilun kotona, saavat nuorilta yrittäjiltä huutia. He muistuttavat, että tukien pitää joustaa niin, että työnteko on aina kannattavampaa kuin kotona olo.
– Kannustinloukut ovat kyllä pahinta. Valitettavasti on tosiasia, että jos työstä jää käteen vain pari hunttia enemmän kuin siitä, että nostaa tukia ja makaa kotona, niin kyllä se houkuttelee toisia jättäytymään systeemin varaan. Tukisysteemiä pitäisi jotenkin karsia ja työnteon pitäisi olla aina oikeasti se kannattavin vaihtoehto, Onni sanoo.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column]
[rev_slider alias=”rantakunnossa-03″][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text]Juuri kannustinloukkujen purkaminen tulisi yrittäjäkaksikon mielestä olla seuraavan hallituksen työlistalla heti ykkösenä. Samalla tulisi kiinnittää huomiota erityisesti nuorten työllistymismahdollisuuksiin. Maaliskuussa työvoimaan kuuluvien 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan 24,1 prosenttia, mikä oli 0,2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuotta aiemmin.
Heikkisten mielestä kaikki toimet, millä saadaan nuoret töihin ja madallettua nuorisotyöttömyyttä, ovat tervetulleita. Tästä syystä he eivät ymmärrä esimerkiksi keskustelua siitä, että kolme kuukautta työttömänä olleen, alle 30-vuotiaan nuoren palkkaaminen määräaikaiseen työsuhteeseen olisi jotenkin väärin.
– Eikö tärkeintä kuitenkin ole se, että nuoret löytävät työpaikkoja ja pääsevät töihin, Ilmari kysyy.
Töitä nuorille kyllä löytyy Heikkisten mukaan jo nyt, kunhan vain on aktiivinen ja rohkaistuu käymään paikan päällä esittäytymässä ja töitä hakemassa.
– Jos vaan on himassa neljän seinän sisällä ja lähettelee 50 meiliä sinne tänne, niin ei sillä tavalla töitä löydä. Moni nuori ei ymmärrä ollenkaan verkostoitumisen ja verkostojen tärkeyttä, Ilmari sanoo.
Veljesten puheesta välittyy vilpitön into työtä ja työllistymistä kohtaan – oli kyse sitten omasta firmasta tai kavereiden saamista kesäduuneista. Onni kertoo kannustaneensa – ja jopa vähän jopa potkineensakin – tuttaviaan töidenhakuun.
– Kaikki lähtee halusta tehdä duunia. Olen luvannut frendeille viisikymppisen, jos he käyvät tuolla ostoskeskuksen jokaisessa liikkeessä cv:nsä kanssa töitä hakemassa, eivätkä silti saa duunia. Kukaan ei ole vielä tullut lunastamaan rahojaan.
– Onhan se siisti ajatus, että me voimme jo 18-vuotiaina työllistää muita ja auttaa heitä toteuttamaan unelmiaan. Siitä tulee aina hyvälle tuulelle, kun huomaa pystyvänsä jeesaamaan kavereita, Ilmari jatkaa.
Viikonloppuna veljekset juhlivat muiden nuorten tavoin koulun loppumista, kun yrittäjäpainotteisesta Etu-Töölön lukiosta valmistunut Onni painaa ylioppilaslakin päähänsä. Vuosaaren lukiota käyvä Ilmari juhlistaa lakkiaisiaan ensi syksynä.
Mutta jo heti sunnuntaina valkolakit, kauluspaidat ja kravatit vaihtuvat oman yrityksen logolla varustettuihin valkoisiin teepaitoihin. Illalla on näet vielä varmistettava, että limonadit ovat kylmässä ja pullat valmiina maanantaiaamua varten. Silloin Suulis aloittaa virallisesti rantakautensa, ellei taivaalta tule aivan saavikaupalla vettä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]