Tämä rajoittaa sitä, miten pitkälle operatiivisessa suunnittelussa ja asevoimien suorituskykyjen optimoinnissa on mahdollista edetä, Ruotsin kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen, kenraalimajuri evp Karlis Neretnieks arvioi tuoreessa kirjoituksessaan.
Jotta näitä rajoitteita ei olisi, maiden olisi Neretnieksin mielestä muodostettava sitova puolustusliitto. Siihen hän ei usko kummankaan maan olevan valmis.
– Vaikka uhkakuvat ovat yhteneväiset, on vivahteita, jotka voivat johtaa toisistaan poikkeaviin johtopäätöksiin. Ruotsin osalta on tavattoman epätodennäköistä, että maa voisi pysyttäytyä sellaisen konfliktin ulkopuolella, joka koskisi Baltiaa ja jossa Nato ryhtyy toimiin Baltian maiden puolustamiseksi. Kyse on maantieteestä, Neretnieks sanoo.
– Suomen suhteen tämä ei olisi yhtä ilmeistä. Vaikka onkin suuri riski, että myös Suomi tulisi vedetyksi mukaan sellaiseen konfliktiin, se ei ole lainkaan niin itsestäänselvää kuin Ruotsin kohdalla. Annoksella onnea ja omalla uskottavalla pelotekyvyllä maalla voisi olla mahdollisuus pysyä konfliktin ulkopuolella – ei ehkä suuri, mutta mahdollisuus kuitenkin.
Ruotsi on Neretnieksin mukaan Venäjän silmissä houkutteleva kohde yhtäältä maantieteellisen sijaintinsa, toisaalta puolustuskykynsä rajallisuuden vuoksi. Näistä lähtökohdista Neretnieks pitää kyseenalaisena Suomen innokkuutta sitoutua taistelemaan Ruotsin puolesta.
Historian painolasti
Suomen ja Ruotsin yhteistyön etenemistä puolustusliitoksi vaikeuttavat kenraalimajuri Neretnieksin mielestä myös molempien maiden aiemmat kokemukset.
Vaikka Ruotsi on EU-jäsenyytensä myötä luopunut perinteisestä puolueettomuuslinjastaan, se heijastuu hänen mukaansa vielä nytkin monen poliitikon ja kansalaisten ajatteluun.
– Mehän onnistuimme pysyttelemään ulkona sekä ensimmäisestä että toisesta maailmansodasta sopeuttamalla jälkikäteen politiikkamme tapahtumien kulkuun – kenties se onnistuu ensi kerrallakin, Neretnieks ironisoi.
Tällainen ajattelu on hänen mielestään epärealistista nykyoloissa, mutta saattaa silti vähentää Suomen kanssa solmittavan puolustusliiton houkuttelevuutta.
Historian Neretnieks uskoo vaikuttavan vahvasti myös suomalaiseen ajatteluun. Suomi joutui kokemaan 1900-luvun kuluessa neljä sotaa, hän muistuttaa.
Hän otaksuu niiden opettaneen, että pienillä mailla on taipumus jäädä pelinappuloiksi silloin, kun suurvaltojen edut ajautuvat törmäyskurssille ja että muiden osoittama sympatia ei suinkaan takaa konkreettista apua. Suomi myös tietää, että oma vahva puolustuskyky luo tiettyä liikkumavaraa myös suurvaltaselkkauksen oloissa.
Vaikka Suomen ja Ruotsin sotilaallinen yhteistyö ei lopulta voisikaan johtaa puolustusliiton asteelle, käynnissä oleva kehitys on Neretnieksin mielestä yksinomaan myönteistä, ja se tulisi viedä niin pitkälle kuin mahdollista.
– Se vahvistaa molempien maiden puolustusvoimia ja kasvattaa epävarmuutta venäläisissä laskelmissa – kuitenkaan johtamatta meitä kuvittelemaan, että maidemme turvallisuuspoliittiset ongelmat tulisivat näin ratkaistuiksi, ruotsalaiskenraali toteaa.