Ruotsin eturivin kansantaloustieteilijöihin lukeutuva professori Lars Calmfors kritisoi maansa puolustuslinjauksia kovin sanoin.
– On vähättelyä sanoa, että ruotsalaista puolustuspolitiikkaa on viime vuosikymmeninä leimannut suuri naiivius, professori Calmfors kirjoittaa Dagens Nyheter -sanomalehdessä.
– Kyky vastata aseelliseen hyökkäykseen lakkasi 2000-luvun alussa kuulumasta puolustusvoimien tehtäviin. Sen sijaan se mitoitettiin lähinnä kansainvälisiin operaatioihin. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun Venäjä aloitti voimakkaan varustautumisen. Vuodesta 2015 Ruotsin puolustuskykyä on kuitenkin hitaasti jälleenrakennettu, hän toteaa.
Vaikka Ruotsin puolustuksen alasajo noudatti yleistä länsieurooppalaista trendiä, siinä mentiin Calmforsin mukaan huomattavasti muita pitemmälle. Vielä nytkin, kun puolustuskykyä on ryhdytty kohottamaan, maan puolustusmenojen bkt-osuus on selvästi jopa pohjoismaisia verrokkimaita alhaisemmalla tasolla.
– Ruotsin edellytyksiä vastata aseelliseen hyökkäykseen puolustuskomitea kommentoi toteamalla, että puolustusvoimien operatiivisessa suorituskyvyssä on ”olennaisia rajoitteita”. Selkoruotsiksi tämä tarkoittaa, että sellaista suorituskykyä ei suurelta osin ole, Calmfors sanoo.
Calmfors on Tukholman yliopiston pitkäaikainen kansainvälisen talouden professori ja Ruotsin finanssipoliittisen neuvoston entinen puheenjohtaja. Hän on toiminut kahteen otteeseen myös taloustieteen Nobel-palkintolautakunnan jäsenenä.
”Tavoitteet asetettava korkeammalle”
Keväällä raporttinsa jättänyt parlamentaarinen puolustuskomitea on ehdottanut muun muassa maavoimien sodanajan vahvuuden nostamista neljään prikaatiin, ilmavoimien tukikohtaorganisaation vahvistamista sekä kalustohankintoja kaikille puolustushaaroille. Toteutuessaan ehdotukset merkitsisivät puolustusmenojen nostamista 1,5 prosentin bkt-tasolle vuoteen 2025 mennessä.
Calmfors huomauttaa kaavaillun panostuksen jäävän kauas siitä kahden prosentin bkt-tasosta, johon Nato-maat ovat vuoteen 2024 mennessä sitoutuneet.
– Puolustuskomitea tekee myös selväksi, että ehdotuksen päämääriä – että Ruotsi pystyisi omatoimisesti puolustautumaan kolmen kuukauden ajan, kunnes kattavampaa ulkopuolista apua on saatavissa – ei kyetä saavuttamaan ennen kuin vuoteen 2030 mennessä, hän sanoo.
– Tämä kertoo raportin aivan liian vähäisestä kunnianhimosta. Olemassa olevia vakavia turvallisuusuhkia koskevan analyysin ja niiden kohtaamiseen vasta kymmenen vuoden päästä varautuvan politiikan välillä vallitsee suuri ristiriita, hän toteaa.
Vaikka puolustuskomitean raportissa asetettu puolustusmenojen tavoitetaso on Calmforsin mukaan jo sellaisenaan riittämätön, pääministeri Stefan Löfvenin johtamat sosiaalidemokraatit eivät ole toistaiseksi sitoutuneet edes siihen.
– Sekä hallituspuolueilta että porvarillisilta puolueilta tarvitaan selkeä ja uskottava sitoutuminen puolustusvoimille osoitettavien resurssien lisäämiseen. Tavoitteiden pitää olla puolustuskomitean raporttia korkeammalla – ei matalammalla – tasolla. Tarvitaan myös selvä viesti siitä – porvarillisiltakin puolueilta – että niiden rahoittaminen saattaa edellyttää veronkorotuksia, professori Calmfors painottaa.