Vain muutama päivä sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan, Saksan liittokansleri Olaf Scholz piti puheen, jonka sisältämiä linjauksia hän luonnehti käännekohdaksi maansa sodanjälkeisessä ulkopolitiikassa.
Vaikka Scholzin puhe oli kiistatta merkittävä, on saksalaistutkija Oxana Schmiesin mukaan edelleen epäselvää, kykeneekö Saksa toteuttamaan kaiken sen, minkä liittokansleri lupasi
– Neljä viikkoa julistetun ”käännekohdan” jälkeen liittokansleri on suurelta osin kadonnut julkisuudesta, ja Saksa näyttää yrittävän paluuta ”entiseen” maailmaan – aikaan ennen kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti esiin epämiellyttävää keskustelua polttoaineiden korkeista hinnoista, tarpeesta löytää uusia energiantoimittajia ja hyvinvointiin liittyvistä huolista, tohtori Schmies kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Vaikka Saksa tekee oikeita asioita, ne eivät hänen mukaansa riitä.
– Vielä ei ole otettu askeleita, jotka voisivat lopettaa sodan. Hallitus kaihtaa energiaostojen lopettamista, joka nostaisi merkittävästi voimakkaasti Putinin sotilaallisen hyökkäyksen hintaa, koska pelkää sen johtavan taantumaan. Sotilaallinen apu, josta Saksan puolustusministeriö ei täysin avoimesti kerro, jää varsinkin ilmapuolustuskaluston osalta erittäin kauas Yhdysvaltojen ja Britannian antaman avun tasosta, hän sanoo.
Tilinteon hetki on käsillä
Scholzin helmikuinen linjapuhe onnistui Schmiesin mukaan rikkomaan joitakin Saksan ulkopolitiikan perinteisiä tabuja, mutta tähänastiset teot riittävät vain rauhoittamaan Saksan omaatuntoa.
Jotta käännekohta olisi todellinen, Saksan olisi hänen mukaansa ratkaistava, mikä auttaa Ukrainaa lopettamaan sodan ja kuinka Keski- ja Itä-Euroopan turvallisuus ja rauha on varmistettavissa pitkällä aikavälillä.
Ensi vaiheessa hän kehottaa kohdistamaan Venäjään voimakasta taloudellista painetta sodan lopettamiseksi. Saksa voisi myötävaikuttaa siihen merkittävästi katkaisemalla energiaostonsa Venäjältä.
Sataan miljardiin euroon nostettavat Saksan puolustusmenot tulisi Schmiesin mielestä kohdentaa niin, että ne turvaavat Keski- ja Itä-Euroopan maiden turvallisuuden kestävällä tavalla.
– Tämä on Saksan (ja Naton) oman edun mukaista, ja sen rinnalle on luotava paljon nykyistä herkempi vuorovaikutussuhde itäisiin naapureihin, jotka on kolmen viime vuosikymmenen aikana usein jätetty oman onnensa nojaan. Muista Keski- ja Itä-Euroopan valtioista ei saa tulla Putinin Venäjän seuraavia kohteita Ukrainan jälkeen, hän sanoo.
Samalla, kun Saksa linjaa uudelleen Venäjä-suhdettaan, maan entisten liittokanslerien ja muiden huippupoliitikkojen olisi hänen mielestään tehtävä tiliä tiiviistä yhteistyöstään Kremlin kanssa.
– Saksan kohtaama vakava turvallisuusuhka edellyttää nyt vanhojen virheiden vastuullista tunnustamista ja tuskallista uudelleenajattelun prosessia, johon kaikkien saksalaisten on osallistuttava, hän toteaa.
– Kysymys siitä, onko Saksa valmis heittämään hyvästit sille Venäjän-riippuvuuden tielle, joka on ajanut meidät tähän tilanteeseen ja selvästi ja katastrofaalisesti epäonnistunut, on edelleen lopullista vastausta vailla.