Saksaa kuusitoista vuotta johtanut Angela Merkel on ilmoittanut väistyvänsä liittokanslerin paikalta ensi syksynä. Vallanvaihdos saattaa kokeneen saksalaisjournalistin, Frankfurter Allgemeine Zeitung -lehteä julkaisevan Berthold Kohlerin mielestä avata mahdollisuuden linjanmuutokseen suhteessa Venäjään.
Keskeisimpiin seuraajaehdokkaisiin lukeutuva Merkelin puoluetoveri, kristillisdemokraattisen CDU:n johtaja Armin Laschet tunnetaan Venäjän ”ymmärtäjänä”, sillä hän on toistaiseksi välttänyt esittämästä voimakasta kritiikkiä maata kohtaan.
– Kanslerina hänen olisi asetuttava päättäväisemmin Kremliä vastaan, Kohler sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon tuoreessa artikkelissa.
Äänestäjien taholta painetta Venäjä-linjan koventamiseen ei hänen mukaansa ole, ellei Putin jatka sotilaallisia seikkailujaan tähänastista syvemmälle länteen.
– Saksalaiset pitävät Venäjän kansaa kiehtovan kulttuurin perillisinä ja vaalijoina ja tuntevat sympatiaa ”tavallisia venäläisiä” kohtaan. Vaikka toisen maailmansodan päättymisestä on kulunut 75 vuotta, heidän asennettaan muokkavat yhä syyllisyydentunne ja tarve varmistaa Saksan hyvät suhteet ”venäläisten kanssa”, Kohler toteaa.
Vääriä johtopäätöksiä?
Saksassa on Kohlerin mukaan aivan liian usein unohtunut, että maan hyvät Venäjä-suhteet voivat heikentää muiden maiden turvallisuutta. Esimerkkinä tästä on Nord Stream 2 -kaasuputkihanke, jolla Vladimir Putinin hallinnon uskotaan pyrkivän vahingoittamaan Ukrainaa.
– Saksan tulevan hallituksen on siksi lähetettävä itään, kumppaneille ja Putinille selkeä signaali: Saksa on kiinnostunut paremmista poliittisista ja taloudellisista suhteista Venäjään, mutta vain siinä tapauksessa, että Venäjän aggressio lakkaa, Kohler sanoo.
– Lännen ei pidä sietää Venäjän nykyistä toimintatapaa, sillä Putin tulkitsee sen heikkoudeksi, ja koska se vain rohkaisee häntä jatkamaan rumaa hyökkäysten, sekaantumisten, murhien, sabotaasin ja demokratian vastaisen juonittelun sarjaansa, hän toteaa.
Saksalaiset haluavat Kohlerin mukaan mielellään uskoa oppineensa historiasta. Hänen mielestään on kuitenkin kyseenalaista, ovatko poliitikot tehneet oikeita johtopäätöksiä historiallisista faktoista.
– Kun Saksan uusi johto puntaroi suhteita Moskovaan, sen ei tulisi ajatella vain vuotta 1941, vaan myös toista M:llä alkavaa kaupunkia ja vuotta 1938, hän kehottaa.
Münchenissä 1938 Britannian ja Ranskan pääministerit antoivat Adolf Hitlerille käytännössä vapaat kädet Tšekkoslovakian miehitykseen kuvitellen siten välttävänsä uuden suursodan puhkeamisen Euroopassa.