Itä-Saksan alueen tuottavuus on edelleen noin viideosan verran matalampi kuin maan länsiosan. Itä-Saksassa palkkojen arvioidaan olevan noin 16 prosenttia matalammat kuin lännessä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun idässä palkka on noin 2500 euroa, on se noin 1000 euroa enemmän lännessä. Saksilaisen Görlitzin ja baijerilaisen Ingolstadtin välinen palkkaero voi olla peräti 2000 euroa.
Palkkaerot vaihtelevat alasta riippuen. Korkeakoulutusta vaativissa tehtävissä ero on noin 15 prosenttia, kun taas yritysten sisäisesti koulutettujen teknisten ja kaupallisten työntekijöiden palkkaero läntisiin kollegoihin on 18,4 prosenttia.
Samaten eroja on itäsaksalaisten osavaltioiden välillä. Mecklenburg-Etu-Pommerissa palkat jäävät hieman alle 2500 euron, kun taas Berliinin läheisyys vaikuttaa niin, että Brandenburgissa palkkataso on vain 13,9 prosenttia lännestä jäljessä. Sen sijaan aikanaan jaetussa Berliinissä on yhtenäinen palkkataso.
Taloudellinen ero näkyy palkkojen ja tuottavuuden erojen suhteen myös siinä, että 93 prosenttia maan kansantaloudesta muodostavat 500 suurimmasta saksalaisyrityksestä 464 toimii lännessä. Tuotanto ei ole siirtynyt itään, vaan se on palvellut sitä lännestä käsin. Liittovaltio on käyttänyt työllisyyden tukemiseen suuria tukia, mikä taas ylläpitää heikompaa tuottavuutta idässä, kuten IWH-tutkimusinstituutti on huomauttanut. Lisäksi infrastruktuuri ja logistiikka on edelleen idässä heikompaa. DDR ei juuri investoinnut jo 1930-luvulla rakennettuihin autobaanoihin.
Kuitenkin kaiken kaikkiaan idän ja lännen välinen ero on kaventunut koko ajan ja Itä-Saksan jälleenrakentaminen 40 vuoden sosialismin jälkeen on ollut tuloksellista.
Vuonna 1990 Itä-Saksan tuottavuus oli vain 46 prosenttia lännen omasta, mutta nyt se on 75 prosenttia. Bruttokansantuotteen vuosittainen kasvu idässä on 1,6 prosenttia eli 0,2 prosenttia enemmän kuin lännessä. Idän ja lännen väliset palkkaerot myös kaventuvat. Palkat nousevat idässä 3,6 prosenttia vuodessa, mutta lännessä kolme prosenttia vuodessa.
Yhdistymisestä ei tullut sellaista taloudellista katastrofia kuin Helmut Schmidtin johtamat sosiaalidemokraatit pelkäsivät ja manasivat. Etelä- ja Pohjois-Italian kaltaista kuilua ei ole syntynyt. Silti Saksojen taloudellisen ja tuotannollisen eron kuroutumiseen tulee kulumaan vielä kauan aikaa.
Sen lisäksi, että Saksan liittotasavalta aikanaan maksoi neuvostojoukkojen vetäytymisen kustannukset, jotka olivat noin 50-80 miljardia D-markkaa (25-40 miljardia euroa), laskettiin jo vuonna 2014 yhdistymisen kustannukseksi kaksi biljoonaa euroa.
Taloudellisen panostuksen seurauksena Itä-Saksan elintaso on tällä hetkellä jotain aivan muuta verrattuna muihin entisiin itäblokin maihin.
Saksassa rahoitukseen aletaan kuitenkin kyllästyä. Viime aikoina Saksan talousasiantuntijoiden neuvosto on suosittanut maan parlamenttia eli liittopäiviä luopumaan tarpeettomana 5,5 solidaarisuusverosta, jota kansalaiset ja yritykset ovat maksaneet Itä-Saksan investointeja varten.